se on jo joulukuu

Jes, hyvää joulukuuta jokaiselle! Ihan hullua ajatella, että enää 22 päivää jouluun.. Musta tuntuu, että oon kiireinen, mutta en sitten kuitenkaan niin kiireinen. Mutta sillon makaan rättipoikkiväsyneenä sohvan pohjalla kirja nenän edessä tai telkkaria töllöttäen. Eli ei ole ollut mitään, mistä tännekään kirjoittaa. Välillä mietin, että pitäisi kirjoittaa, mutta en tykkää pakkopullasta.

Välillä mulla pistää mieleen ajatus oman blogin pystyyn pistämisestä, vanhaa en kyllä enää elvyttäisi. Mutta sitten taas se tuntuu vaivalloiselta, ja tykkään tästäkin. Mitä te ootte mieltä, kummasta te tykkäsitte?

Jotkut pitkään blogia seuranneet saattaa muistaa (pyh), että mä en ole ollut mikään jouluihminen. Inhosin sitä suorastaan joskus. Mutta jo viime vuonna innostus alkoi nostaa päätään ja tää joulu alkaa olla jo menoa sitten. Oon ihan innoissani! Hamstrasin ikeasta ison kassillisen joulutavaraa, kun tämä on ensimmäinen joulu omassa kodissa, joten kaikki oli vielä ostettavana. Ja vieläkin meiltä puuttuu vaikka mitä, mutta voi olla, että ne jää sitten taas ensi jouluun.. Löytyykö täältä muita, jotka ei välitä/ennen välittänyt joulusta?

Palaillaan, nopeammin tällä kertaa!

syksyä puhelimesta

Kaikista lupailuista huolimatta, on blogi jäänyt ihan hirvittävän vähälle huomiolle. Kamera on kulkenut mukana yhtä ahkerasti kuin vaikka jääkaappi - eli nököttänyt kiltisti kotona. Puhelin mulla  on kuitenkin ollut matkassa, vaikka heikko kuvasaldo silläkin on. Silti mua voi seurata myös instagramissa @nihru mikäli tahtoo pysyä kärryillä myös silloin, kun blogi on syystä tai toisesta hiljainen. Oon vihdoin toipumassa yli kahden viikon flunssasta ja energiaa riittää superisti! Nyt kuitenkin puhelimen syövereistä kaivettuja kuvia.

1. Lenkillä löytyi ärsyttävän täydellinen kärpässieni.

2. Vanhoja luokkatovereita nähdessä tuli törmättyä Robiniin. Kehtaako tässä edes sanoa, että mä luulin sitä ensin katusoittajaksi, kunnes ihmetytti ihmismäärä...

3. Syksyyn on kuulunut paljon treeniä!

4. Sairastellessa tuli vietettyä siskon kanssa myös leijonakuningas -maraton. Samalla avattiin siskon rastat, huh mikä homma!

1. Luna kävi leikattavana, voi reppanaa. Onneksi kaikki sujui mutkien jälkeen hyvin ja paahtaa jo menemään ihan kuten ennenkin. Ikävöin kyllä sitä kainalossa kiehnääjää..

2. Jee lisää treeni-intoa ennen kuin flunssa painoi petiin pitkäksi aikaa.

3. Ostin itselleni täydellisen talvitakin. Missä pakkaset??

4. Jade kasvaa ihan silmissä, mokomäkin vauveli on jo lähes Lunan kokoinen.

1. & 2. Oltiin viikonloppuna halloween partyissä. Tilasin itselleni kroko-/dinopuvun, mutta päädyin hiirulaiseen ja Janista tuli dino. Hauskaa oli, vaikka Jani oli kipeenä ja munkin kurkku huusi hoosiannaa.

Pääsin tänän pt:n kanssa kurkkaamaan TRX treeniä ja vitsit mä innostuin! Oonkin kaivannut treeniin jotain uutta vaihtelua, ja tää on toistaiseksi juuri sitä. Odotan innolla, kun kiskotaan tolla koko treeni! Mua on ärsyttänyt salitauon aikana ilmaantunut löysä ja raskas fiilis, vaikka vaaka ei olekaan juurikaan mihinkään heilahtanut. Oon vaan kaivannut sitä treeniä ja kyllä eilisen ja tän päiväisten treenien jälkeen olo alkaa olla jo paljon parempi. Ei enää laiskottelua mulle!

answers

Sain vihdoin vastattua teidän laittamiinne kysymyksiin. Oon ollut viime aikoina ihan tosi väsynyt ja kiireinen. Tuntuu, etten ehdi kuin käydä töissä, salilla ja nukkua. Siksi täällä blogissakin on ollut niin hiljaista, ihan itseäkin harmittaa tämmönen. Lupaan kuitenkin yrittää riipiä aikaa jostakin. Tässä kuitenkin nämä kysymykset, kuvina vanhempaakin vanhempia kuvia, heh!

Minä



Onko sulla sisaruksia?

» Mulla on yksi pikkusisko, meillä on päivälleen kolme vuotta ikäeroa!

Mitä oot harrastanu / harrastat?

» Oon harrastanut vaikka mitä! Mutta pisimpään ja tärkeimpinä sirkus, uinti, kuvataiteet. Nykyään harrastan edelleen kuvataiteita, mutta suurin suosikki on kuntosali.

Mitä pelkäät?

» Korviini koskemista, siis että joku muu koskee niihin. Ja sitä yksin jäämistä.

Minkä asian muuttaisit itsessäsi?

» En olisi tämmönen nössö! Oon kamala arkajalka enkä pahemmin väitä vastaan. Paitsi Janille.

Missä oot hyvä mielestäsi?

» Oon omasta mielestäni hyvä kuuntelemaan muita, tai ainakin toivon niin. Töissä olen saanut kehuja askarteluistani, joten siellä ne taidot ainakin kelpaa.

Mikä tekee sut onnelliseks?

» Perhe ja ystävät ihan ensimmäisenä. Ja villasukat.

Bloggaus



Milloin aloitit bloggauksen? Kauan oot blogannut?

» Apua nyt on paha! 2009 ehkä? Joten siitä voi laskea, neljä vuotta noin suunnilleen.

Onko tää sun ensimmäinen blogi, vai onko sulla ollu aikasemminki jotai?

» Ei ole eka blogi. Oon pitänyt ennen tätä yhtä omaa blogiani sekä nimetöntä blogia.

Mikä sai sut aloittamaan bloggaamisen?

» Tää oli aluksi vähän kuin julkinen päiväkirja, siihen tyylin aloitin kirjoittamaan. Halusin kirjoittaa päivistä, jakaa kuvia ja kokemuksiani. Lähinnä ehkä itselleni luettavaksi, mutta myös muiden.

Mikä bloggaamisessa on parasta?

» Edelleen samoja syitä, joiden takia aloitin bloggaamisen. Mutta myös ihanat lukijat ja niiden lähettämät kommentit. Kyllä saa hymyn huulille ihanista kommenteista, kiitos niistä! <3

Entä hirveintä/tylsintä?

» Hmm. Välillä tulee fiilis, että olisi pakko kirjoittaa, vaikka ei ole mitään sanottavaa tai näytettävää. Se on ikävä tunne. Tosin oon koittanut painaa itsepäiseen päähäni, että en mä tätä väkisin tee.

Ootko koskaan ajtellut poistaa tätä blogia?

» En. Joskus harkitsin palaavani omaan blogiini (siis yksin kirjoittamaan), mutta ei se tuntunut omalta jutulta. Viihdyn tässä blogissa.

Mitä mieltä olet lukija lukijasta tekniikasta?

» No en usko sillä tulevan niitä aktiivisia lukijoita, korkeintaan numero lukijapalkkiin enkä mä nää siinä ainakaan mitään hienoa, jos luku on iso, mutta todellisia lukijoita ei ole juurikaan...

Oletko itse koskaan käyttänyt sitä?

» En.

Ootko koskaan ajatellut mitä tekisit jos et bloggaisi?

» Varmaan eläisin ihan tätä samaa elämää, mutta en vaan bloggaisi. Jakaisin varmaan facebook ja instagram ahkerammin turhia juttujani.

3 parasta blogia?

» anna ♥ you

» but i'm a human not a sandwich

» tickle your fancy

Parisuhde & tulevaisuus

Onko Jani sun eka poikaystävä?

» Kyllä on.

Miten pitkään seurustelitte ennen kihlautumista?

» Kaksi ja puoli vuotta, jota sitäkin ennen oltiin siis tunnettu jo useampi vuosi kavereina.

Haluatko joskus lapsia? Jos haluat, montako?

» Ihan ehdottomasti!! Kaksi tai kolme, mutta aika näyttää. En halua päättää tai suunnitella mitään tiettyä lukumäärää, ei sitä voi vielä tietää.

Mikäs susta tulee "isona"?

» Tämän isommaksi en toivo kasvavani! En tiedä opiskelenko sitten lisää, aika näyttää. Toivon olevani joku päivä vielä hyvä äiti, vaimo yms.

Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?

» Ihan ensimmäinen, jonka itse muistan oli puutarhuri.. Minä kasvintappaja! Muita oli nämä perus opettaja, lastenhoitaja ja äidin ammatti. Toivon mä lääkäriä ja poliisiakin joskus. Mutta aika varhain se jäi siihen lastenhoitajaan.

Lempiasiat



Mikä on sun lempiruoka?

» Kalakeitto, kasvissosekeitto tai tonnikalavuoka.

Paras vuodenaika?

» Kesä ja alkusyksy.

Mikä on sinun lempiväri?

» Ennen olisin sanonut oitis keltainen, mutta enää en ole niin vahvasti sitä mieltä. Monet käy, lila ei ole kovin mieluinen.

Lempi eläimiä? 

» Kisuuuu! Ja siilitkin on söppäniä.

Suosikki suklaa?

» No en voi syödä kuin tummaasuklaata, joten se. Tosin mignon-munat ja wienernougat on parasta, mutta lasketaanko niitä tähän? Jos lasketaan, niin ne!

Suosikki tv-sarjat?

» Pretty Little Liars, Salatut elämät, Once Upon a Time, House, Greyn Anatomia, Skins.... Mä seuraan liian monia! Unohtamatta näitä rikossarjoja, joista olen kaikkiruokainen. Myös kaikki realityt on mahtavia, esim. Poliisit, lainvalvojat ja ne jotkut lääkärisarjat.

Sekalaiset



Jos saisit supervoiman, mikä se olisi?

» Mä osaisin teleportata! Ja lentää!

Kumpi: hiusten laittaminen vai meikkaaminen?

» En ole kummassakaan hyvä enkä kumpaakaan pahemmin tee.. Mutta meikkaaminen varmaan, ei mun hiuksia pysty pahemmin laittamaan.

Pidätkö hevosista, entä koirista, kissoista? 

» Pelkään hevosia, hui! Pienet koirat on mukavia, isompia jännitän. Kissat on purrr, ihania! 

Ootko kiinnostunut sisustamisesta?

» Olen, vaikka meillä ei sitä kotona kyllä huomaa..

Oudoin tavara asunnossasi?

» Jaa-a, meiltä löytyy vaikka mitä outoa. Olkoon vaikka basso vahvistimineen, ei meistä kumpikaan osaa sitä soittaa oikeasti!

Ootko enemmän siisti vai sotkuinen?

» Riippuu asiasta, mutta muut varmaan sanoisi että sotkuinen, joten taidan olla se.

Ootko pessimisti, realisti vai optimisti? sano esimerkki jostain tilanteesta missä se esiintyy?

» Sanoisin, että realisti. Se näkyy varsinkin jossain suunnittelutilanteissa, joissa en uskalla haaveilla turhia ennen kuin asia on varma - mutta silti pidän mielelläni toivoa yllä, että se on mahdollista myös niin kauan, kuin ei ole varmasti mahdotontakaan. 

Mikä disneyn prinsessa olisit jos sun pitäis valita joku joka kuvaa eniten sun luonnetta?

» Hmm, hankala. En jotenkin koe itseäni prinsessaksi! Ehkä mä sanoisin, että Tuhkimo. Huonommistakin oloista voi ponnistaa korkeammalle, ja Tuhkimo oli mun suosikkisatuja lapsena.

Parhaat kaverit?

» En mä halua pistää kavereitani järjestykseen, kaikki on omalla tavallaan ihan mahtavia ja sitäkin tärkeämpiä! Erikan voin tottakai nimetä.

Jos saisit olla yhden päivän joku muu, kuka olisit?

» Ihan kuka tahansa? Hmm. Mä olisin varmaan kissa! Olisi letkeetä vaan olla ja möllötellä koko päivä. Tai sitten mä voisin olla ihan vaan joku lapsi, saisi leikkiä vailla murheita.

wake up every morning with you in my bed

V: Mietin tovin, että julkaisenko tämän asian blogissa miten, vai julkaisenko ollenkaan. Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että tottakai mä kirjoitan tästä! Koska hitsi sentään, tää on iso juttu.

Janihan pääsi yllättämään mut ihan kokonaan perjantaina. Tiesin kyllä, että meillä tuli perjantaina kaksi ja puoli vuotta yhteen sitä "virallista" seurustelua. En siis ollenkaan ihmetellyt, että haettiin mun töiden jälkeen sushit ja ostin mutakakkuakin. Illalla sain kuitenkin yllättyä isomman kerran.

Jani löysi kyllä juuri mulle niin oikean sormuksen. Se sopii kuin nenä päähän; en ikinä olisi halunnut sitä kultaista sormusta. Kulta ei vaan ole mun väri ja siinä se. 

Mun toiveissa olisi tanssia häävalssit kesällä 2015, mutta aika näyttää pitääkö se paikkaansa vai päädytäänkö vuotta myöhempään. Koska meille tulee kesähäät ja siitä mä en tingi mihinkään suuntaan.

Muita sen enempää hölisemättä; oon nyt vaan niin onnellinen, etten osaa asiaa edes sanoiksi pukea. <3

V: Kylläpä ihminen voi olla arjessaan kiireinen! Mua on vaivannut flunssat ja kuumeet enkä ole oikein ajatustakaan vaivannut blogille - myönnetään. Jos sitä koittaisi taas kerätä voimansa ja palata tämän pariin. Ei me olla hiljennytty.

Nyt teillä kaikilla - lukijoilla ja satunnaisesti ehkä paikalle eksyneillä on mahdollisuus esittää mitä tahansa kysymyksiä, joita päähän juolahtaa! Tällä kertaa osoittakaa kysymykset vain mulle, nää on jotenkin helpompi toteuttaa kuin molempien vastattavat jutut.

Antaa palaa! Aikaa kysymysten laittoon on niin kauan kuin musta tuntuu, että kysymyksiä on riittävästi postaukseen.

anchor tattoo

V: Oon jo useamman kerran täällä puhunut tatuointihaaveistani. Pupu on vaan luikkinut pöksyyn aina, kun olisi pitänyt harkita ajan varaamista. Perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja marssin varaamaan aikaa. Sain kuitenkin kuulla, että voisin ottaa kuvan jo heti samana päivänä, alle tunnin päästä. Pieni paniikki kyllä iski, mutta lupasin palata tunnin päästä takaisin ja niin sitä sitten tehtiin. Erika ja Harri istui nälissänsä odottamassa, että saan kuvani. Ja huh, onneksi se oli nopeasti ohi!

Mä en kyllä ymmärrä muiden höpötystä siitä, ettei se sattuisi. Kyllä mua vaan sattui! Mutta silti ei kyllä hetkeäkään kaduttanut kuvan ottaminen. Oon siihen niin tyytyväinen. Ja kävin siis Helsingissä Hidden Bones liikkeessä enkä kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa!

Mä olen rakastunut. Mitä te tykkäätte?

Wuhuu, -5kg

V: Aloitin tän mun treeniprojektin kesäkuun viimeisillä viikoilla. Päätin, että nyt loppui tämä pehmoilu. Marssin viimeisellä työviikolla läheiselle Elixialle ja liityin jäseneksi. Kahden viikon päästä siitä mulla oli liittymisedun personal trainer tapaaminen. Kuinkas ollakaan. Koukkuun mä jäin ja pyysin ihan oikeita tapaamisia. Aluksi kuuden paketin. Huh huh niitä ekoja treenejä, mähän olin ihan kuollut!! Kuuden jälkeen otin uudet kymmenen kertaa. 

Käyn nyt paljon useammin salilla kuin aluksi. En enää ole kuollut treenien jälkeen. Tottakai väsynyt ja näin, mutta enää en morota pyttyä tai ole vuoteen vankina. Kunto on siis ehdottomasti kasvanut. Painot on kasvanut myös ja matolla pingon kovempaa kuin aluksi. Silti matkaa on vielä. Mutta halusin päivittää tännekin, että missä mennään nyt. Painoa on lähtenyt viisi kiloa! Ja kyllä mä ainakin näen eron.

Sinällään harmi. Aloituskuva on otettu heinäkuun alkupuolella eikä silloin kesäkuussa. Mutta on mulla edes jotain mihin verrata. Kuvitelaa aloituskuvaan vielä mukavaa turvotusta lisäksi, niin tiedätte aloituspisteen. Onneksi otin kuitenkin jotain, koska kyllä tää tsemppaa mua jatkamaan. Suurimman eron näen itse reisissä, vatsassa ja pepussa. Ja omassa energiatasossa.

something new

V: Kovin moni valittelee syyskuusta ja syksystä. Mä puhkun vaan innosta, että alkaa ilmat viilentyä. En ole helteiden parhain ystävä, tykkään kerrospukeutua, rakastan neuleita ja kaulahuiveja. Ja jumaloin villasukkia. On mulle töissä naurettu, kun olen jo joku sadepäivä kiskonut villasukkia jalkaan ja ulkoilen takki päällä, kun muut tarkenee vielä t-paidoissa tai ohuissa pitkähihaisissa. Mutta oon myös vähän vilukissa!

Eilen olin ensimmäistä kertaa töistä koulutuksessa. Oli outoa lähteä muualle kuin päiväkodille. Peilailin itseäni kotihissistä ja napsasin kuvankin. Mun omatkin hiukset on jo kasvanut edes vähän! Tosin latvat pitäisi leikata, joten se siitäkin kasvusta sitten taas. Perjantai-illan suunnitelmat heitti häränpyllyä ja suunnistettiinkin sitten Janin kanssa isoon omenaan niiden omille alepäiville. Mä kun olin bongannut mainoksesta jo superpehmoiset niken treenitopit hyvästä alennuksesta. Vähän ennen kahdeksaa suuntasin tossuni Elixialle treenaamaan. Kieltämättä vähän hassu fiilis treenata lähes tyhjällä salilla, mutta ainakin sain rauhassa treenata eikä ollut vaarana, että laite tai toivottu paino olisi muiden käytössä!

Ja tosiaan niken treenitopit 14.90 (norm. 39.90). En osannut päättää värä, joten otin molemmat! Noi on niin superpehmoisia ja mukavia.

Suosin myös edullisempia treenivaatteita, esim. juuri h&m. Ne on kuitenkin omasta mielestäni ihan hyviä! Sain vihdoin ostettua ne pienemmät treenipöksyt, hintaa aisi olla 19.90. Lisäksi ostin vielä pinkin topin 9.90. Noita toppeja on mulla jo vaikka missä väreissä. Tosin ikävästi kokoa liian isona nykyään, mutta käyttökelpoisia ne on vielä.

Kotiutin myös aiemmin viikolla nämä superpehmoiset hampton rebublicin paidat Kappahlilta. Toppi oli alennuksessa ja pitkähihainen paita maksoi 19.90. Mutta noi on niiiin pehmoiset, että en voinut jättää kauppaankaan, vaikkei suurempaa tarvetta raitapaidoille enää olisikaan. Luultavasti mun on saatava näitä lisää.

Shoppailuiden ja treenin jälkeen on ihana kaivautua peiton alle. Nyt kun sielläkin on vaan ihanan lämmin eikä hiostavan kuuma. Mä tykkään! Kuva on ikävän rakeinen puhelimella pimeässä otettu, mutta menkööt. Nyt pitäisi vielä keksiä tällekin päivälle jotakin tekemistä.

music problem

V: Mulla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kun että onpas kiva palata blogin äärelle! Oon pitänyt ensin vähän tahatonta ja sitten tahallista lomaa. Mutta nyt taas uudella innolla, eikös?

Oon tämän parin viikon aikana keskittynyt kovasti treenaamiseen. Kokeillut paljon uusia juttuja ja vihdoin ostanut ne pienemmät treenipöksyt. Jippii, ei tarvitse koko ajan olla kiskomassa housuja korviin, jotta selviää yhdestä sarjasta keskeyttämättä! Ja vähän, tai vähän enemmänkin, treenijuttuihin liittyy asia, josta halusin päästä puhumaan. Nimittäin treenimusiikista!

Mulla on ollut matkassa ipod nano tai oma puhelin, josta oon musat treenin aikana kuunnellut. Molemmissa on kuitenkin ongelma, että mihin ne treenin aikana tungen. Mun mielikuvitus loppuu kesken taskuttomien treenivaatteiden kanssa. Ja onhan toi puhelin aikamoinen halko. Joten huristelin pyörällä hurjaa vauhtia giganttiin ja kotiutin sieltä pienen, söpön ja pinkin ipod shufflen. Ongelmat ratkottu, nyt on vaatteissa klipsillä pysyvä soitin.

Mutta mitä sieltä soittimesta sitten oikein kuuntelisi?

Mä oon kaikessa suhteessa musiikin kanssa vähän onneton. En oikein tiedä, mitä kuuntelisin ja  milloin. Mulla soi samat treenibiisit aina, eikä ne oikeastaan aina edes sovi siihen treeniin. Onpahan vaan jotain mökää, ettei tarvitse kuunnella puhisevia miehiä nostamassa painoja. Anteeksi. Vaikka muuten en aina niin menevästä ja pirtsakasta musiikista tykkää, niin treeneihin oon valinnut juuri sellaista musaa. Oon ajatellut niiden sopivan parhaiten. Mutta apua miten hyvä fiilis xycling tunnilla tulikaan, kun ohjaaja laittoi soimaan vähän rammsteinia! Uutta potkua polkemiseen.

Nyt pyydänkin teiltä vinkkiä, laajentakaa mun soittolistaa! 

Mitä te kuuntelette treeneissä? Mikä tsemppaa ja mistä saa hyvää rytmiä? 

Ja kuten todettu, en ole tässä asiassa mitenkään nirso, vaan kaikki ehdotukset on plussaa! 

who could ever ask for more?

V: Löllöviikonloput on ihania, kun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta välillä on myös kiva tunkea kalenteri täyteen kaikkea kivaa ohjelmaa. Tämä juuri taakse jätetty viikonloppu oli juuri sellainen, kiireinen, mutta niin ihana.

Lauantain aloitin jo aikaisin lähtemällä lyhkäiseen treeniin salille. Treeninä toimi tällä kertaa ihan vaan puolen tunnin juoksut matolla. Viime viikko oli treenien kannalta tosi ahkera, joten vähän keveämpi noin aamuun. Mähän olin salilla jo tikkana heti ysin jälkeen, kun aukesi.

Pikatreenin jälkeen polkaisin äkkiä kotiin suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Lähdettiin suunnistamaan Janin kanssa kohti Heurekaa. Jani tahtoi välttämättä nähdä sen Body näyttelyn, ja olihan se kieltämättä mielenkiintoinen. Mulla on lapsuudesta Heurekasta mahtavia muistoja, kun käytiin siellä siskon ja mummin kanssa. Ja lapsena sieltä kyllä saa enemmän irti, mutta hauskaa se oli näinkin. Mitä vähän hinta kyllä kirpaisi ihmeteltävän määrään verrattuna. Kamera mulla oli kyllä mukana, mutta se vaan jäi laukkuun, kun aluksi kierretyssä näyttelyssä ei saanut kuvia ottaa.

Heurekan ihmeiden jälkeen suuntasin äidille ja Jani kotiin. Rupattelin ihanat jutut äidin kanssa, kun pitkästä aikaa nähtiin ihan kasvotusten ajan kanssa. Kyllä vaan voi olla ikävä äitiä, vaikka tässähän me asutaan ihan lähekkäin! Mietittiin ja pohdittiin sunnuntaita ja sain vielä poikkeuksellisesti autokyydin kotiinkin myöhäisen kellonajan vuoksi.

Sunnuntaikin alkoi aikaisella herätyksellä. Oli miten oli, aamunraikkaana ja niin luonnollisena, mitä musta vaan saa. Sunnuntain suunnitelmissa oli lähteä saattamaan siskoa opistolle Keski-Suomeen. Sama reissu tehtiin vuosi sitten ja halusin välttämättä lähteä mukaan tälläkin kerralla. Musta on vaan kiva istua autossa, rupatella mukavia ja katsella maisemia. Ja toki välillä ajaa itsekin pätkä. Mä en vaan ymmärrä, milloin mulle on kehittynyt näin huonot peppuhermot. Jo hetken istuminen tekee tosi tiukkaa ja se suorastaan sattuu ja on hankalaa. Kyytiläisenä vielä voi vaihtaa penkissä asentoa edes hiukan, mutta ratin takana on vähän turha toivo paljonkaan pyöriä.

Mutkien ja äidin ja siskon jyväskyläkiukkujen jälkeen päästiin perille opistolle ja saatiin kannettua siskon omaisuus pieneen huoneeseen. Onnea opiskeluille, koitas viihtyä siellä!

Lähdettiin äidin kanssa niin nopsaan kotimatkalle, mitä sieltä vaan nyt ehdittiin, sillä kummallakin aikaiset työaamut. Kotimatka sujui leppoisasti höpötellen ja ihmeellisiä kaahareita kauhistellen. En vaan ymmärrä niitä älyttömiä ohittelijoita tai autojen väleissä hurjaa vauhtia puikkelehtivia moottoripyöriä. Päästiin kummatkin kuitenkin turvallisesti kotiin. Takana on kiireinen viikonloppu eikä kotona ole tullut vietettyä aikaa oikeastaan kuin yöt, mutta se ei haittaa. Naureskeltiin jo äidinkin kanssa, että tää viikonloppu tuntui kestäneen yhden ylimääräisen päivän ja jotenkin olokin on tavallista levänneempi. Tätä fiilistä useamminkin!

Hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti olette yhtä virkeitä!

feel the happiness

V: Pakko tykätä siitä, että on perjantai! Vaikka ei sillä, tää viikko on ollut ihan kiva. Treenien osalta varsinkin tosi onnistunut. Mua on vaan harmittanut varmaan joka treenin aikana jossain vaiheessa mun kengät. Ne on painavat, epämukavat ja vielä kaiken kukkuraksi liian isot. Mä kun ostin joskus monta vuotta sitten sellasia "kasvunvarakenkiä". Pyhpah typerys, ei se jalka ole mihinkään kasvanut ja oon jumppaillut sitten koon tai puolitoista liian suurissa kengissä. Kyllä huomaa, juoksumaton jälkeen on rakot kantapäissä.

Siksi mun haaveissa on ollut uudet sisätreenikengät. Uloshan mä ostin jo turusta mitä parhaimmat juoksukengät, kun vanhojen kohdalla oli tää aikalailla sama ongelma. Olen kuolannut kenkiä milloin kaupassa ja milloin koneella, mutta voi surku niiden suosikkitossujen hintoja! Tänään töistä kotia kohti kävellessä kurkistin sähköpostin - myös sen stadiumin mainosviestin ja HAHAA kaikki kengät -20%. Kahdesti ei tarvinnut miettiä, vaan kipitinpä matkan varrella olevaan stadiumiin!

Siellä ne suosikkitossut odotti mua kiltisti hyllyssä. Piti vaan osata valikoida, minkä väriset tossut ottaisin. Punnitsin mustia, sinisiä ja pinkkejä. Ehkä vähän tylsästi päädyin kuitenkin näissäkin tossuissa mustiin. Jalkojen ei tarvitse räiskyä, treenipaidat sitten mielummin vaikka kaikissa väreissä. Hintaahan tossuilla oli alunperin 109e, mutta alennuksen jälkeen enää 87. Eihän se jättisuuri alennus ole, mutta sopivasti, että minä raaskin kiikuttaa täydelliset tossut kassan kautta kotiin. Ja nämähän ei painakaan yhtä paljon kuin vanhat syntisen painavat kengät, eli kivempi kanniskella mukanakin!

Jos joku saa treeni-innostuksen huippuunsa niin kyllä se on uudet treenitossut. Ainakin mulla. Tänään oli suunnitelmissa pitää välipäivä salilla käymiseltä, mutta saa nähdä kipitänkö illemmalla kokeilemaan tossukoitani. Ainakin sovittaessa ne on ollut joka kerta mitä mukavimmat. Tämä taitaa olla sitä materiaalionnellisuutta. Seuraavaksi sitten uudet treenipöksyt, nuo molemmat edelliset kun alkaa olla kiskottavaa sorttia.

ding dong, dinnertime

V: Kun muutettiin, mun ajatuksena oli mustavalkoinen sisustus. Mutta niin vaan sitä väriä sitten vaan tuli mustavalkoisen kaveriksi. Keittiössä olin luovuttanut ja päätin siellä tehostevärinä olevan sininen, mutta ei ikimaailmassa vihreä. No arvatkaa vain kahdesti, minkä väristä astiastoa Jani oli kerännyt. No vihreää.

Mulle keittiössä on ollut tärkeää laadukkaat astiat. Meiltä löytyykin paljon iittalaa ja, hackmania ja fiskarsia. Kesällä tehdyllä Turku reissulla otin kuitenkin askeleen muualle, kun aivan suorastaan rakastuin astiastoon. Tigerin muutaman euron/kuppo astiastoon.

Meidän astiat on ollut sitä tylsää yksiväristä. Tähän mennessä joko valkoista tai vihreää. Muumimukit -ja lasit on ollut pirtsakka poikkeus. Tämä astiasto vaan vei mennessään, enkä voi vieläkään olla kuin ihailematta.

Kipot sain ostettua vasta Espoosta, ne eivät olleet ehtineet vielä hyllyyn Turussa. Kippo-ostoksilla huomasin Espoosta löytyneen aivan eri kuviota olevat mukit. Onneksi ostin mukini Turusta, sillä tykkään tästä kuvasta enemmän kuin siitä toisesta. Tiedän, että nämä voi olla hyvinkin kappaleina, jos pääsevät taisteluun lattian kanssa, mutta ei auta kuin olla varovainen. Toisaalta, kahden euron kippo ei ehkä harmita yhtä paljon kuin vaikka kahdeksan tai kymmenen euron iittalakippo? Aavistuksen harmittaa, että ostin jokaista vain neljä kuuden sijasta.

Aasinsiltana kipoista ja kupoista pääsenkin siihen, että mua härnäilee aivan kamala sisustuskärpänen. Tahdon päästä tekemään asunnolle jälleen jotakin. Syksy on ovella, kuten myös ihanat koti-illat viltin alla kotosalla. Haaveilen erityisesti pienistä sisustusjutuista, mutta myös parista hyllystä, ruokapöydän uusista tuoleista ja makkarin ilmeen kokonaisesta muutoksesta. Mutta vähitellen, vähitellen.

Mitä te tykkäätte tästä rakkausastiastosta? Kiinnostaako sisustusjutut?

with invisible ink

V: Mun tatuointikuume on kova. Mutta oon päättänyt vihdoin toteuttavani pitkäaikaisen haaveeni ja otan syksyllä kauan haaveiden kohteena olleen kuvan. Liikkeenkin olen jo päättänyt, nyt enää pitäisi uskaltaa marssia sisään ja varata sitä aikaakin. Jännittää vaan niin kovasti!

Samalla mun haaveissa on myös toinen kuva. Mutta sen aion ottaa vasta, kun olen laihtunut siitä alkuperäisestä lähtöpainostani kymmenen kiloa. Onneksi olen jo hyvää vauhtia matkalla. Mutta mitä mä sitten tämän hetkisen tavoitteeni saavutettuani ottaisin?

Ei tarvitse kahdesti ajatella. Deathly hallows. Mä olen ikuinen pottertyttö ja aion ikuistaa kuvan siitä iholleni. Entä sitten, että ne on kirjoja ja elokuvia, mutta ne on myös mun lapsuus. Tatuoinnin sijainti on vielä mietintämyssyssä, korvan taakse, kylkeen tai niskaan/yläselkään. Jonnekin niistä. Naurattaa vain, jos kylkeen päädyn. Ensimmäiseni kun otan ranteeseen. Valkkaan selkeästi kipuystävällisimmät paikat.

Mulle on tärkeää, että tatuoinnilla on merkitys. En voisi ottaa tatuointia ilman merkitystä, ja hyvää sellaista. En hetken mielijohteesta tai ilman pitkää harkinta-aikaa. Mulla ei ole pakottavaa tarvetta värjätä koko ihoa musteella. Ajoittain tekee mieli ottaa tämä tatuointi ensin, mutta koska toisen - sen ensimmäisen merkityksenä on äiti, se menee mun tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi.

Mitä te tykkäätte tatuoinneista?

Kuvat: tumblr: deathly hallows tattoo

last days from my phone

V: Kamera ei ole kulkenut viime päivinä matkassa ja nyt on tyytyminen puhelimen kuviin. On se kai parempi kuin täysin kuvattomat postaukset.

Käytiin Hannahin ja Erikan kanssa viikolla Chicosissa syömässä. Oli kyllä superihanaa nähdä ja jutella pitkästä aikaa kunnolla. Mun syöminen osoittautui taas hankalaksi, mutta onneksi vähän ronkeloimalla sopiva annos saatiin kasattua ja oli kyllä hyvää. Kuva ei millään tavalla kyllä päästä ruokaa oikeuksiinsa.

Kotiin tuli kiikutettua myös kauan suunniteltu soda stream laite. Munhan piti hankkia se jo muuton yhteydessä, mutta monista syistä se vain jäi. Nyt tartuin prisman tarjoukseen ja niinpä nykyään myös meiltä löytyy sellainen. Ihan näppärä vekotin kyllä kieltämättä. Jani on kyllä päässyt käyttämään sitä mua enemmän. En ole niin limun ystävä, mutta kivennäisvedet yms. on enemmän mun juttu.

Ja hiukan ehkä turhaa, mutta pakko silti esitellä. Saatiin Erikalta lahjaksi mitä suloisimmat avaimenperät, joille on oma mökkinsä. Jos vaan saa tavaksi kotona aina ripustaa avaimet tuohon, niin ehkä loppuu ikuinen avainten etsiskely..

Eilisen aamun aloitin jo aikaisin aamulenkillä. Suunnitelmissa oli tehdä ensin pidempi lenkki, jonka päätteeksi suunnistaa prismaan ostamaan mulle ja Erikalle rannekkeita lintsille, sieltä kun ne saa jokusen euron halvemmalla. Varsinainen lenkki olikin mukava ja piristävä, kun sen teki poluilla ja varjossa. Mutta prismasta kotiin päin meno oli ihan oma lukunsa. Vaikka siinä vaiheessa kello oli vasta noin yhdeksän, aurinko paahtoi ja tuntui ihan että happi loppuu. Juoksu vaihtui kyllä kävelyyn ja kotiin asti pääsin. Mittari näytti yli kymmentä astetta enemmän kuin lenkille lähtiessä, huh huh, ilmankos oli kuuma.

Suunnistettiin linsille vähän yhdentoista jälkeen. Varsinkin Erika puhkui intoa, mua lähinnä hirvitti. En ole niitä, joiden pää ja vatsa kestää kovinkaan kummoista vetkutusta. Ensimmäisten laitteiden jälkeen tuntuikin, että ei tästä päivästä tule mitään! Muut kiljuu riemusta, minä lähinnä kivusta. Kieppi tai kieputin (ikinä muista kumpi on kumpi) sattui pahasti reisiin, salaman turvakaari painoi kipeisiin vatsalihaksiin ja myöhemmin vuoristoradan penkissä inhottavan ulkoneva ruuvi vaapi käsivarteen. Mitäs pienistä, kyllä se hauskanpitokin alkoi onnistua, kun pääsin vähän vauhtiin ja kroppakin ehkä aavistuksen tottui.

Valittiin erinomaisen huono lintsipäivä. Päivähän oli ihan läkähdyttävän kuuma - ja lintsi pursui ihmisistä. Jonoteltiin kiltisti laitteisiin samalla, kun aurinko porotti mulle ainakin jälleen mielenkiintoisia rusketusrajoja. Koettiin hämmennyksen hetkiä ukossa, kun edellä istuvan pojan kolikoista pullistelevat taskut lennättivät kaikki kolikot takana istuvien päälle. Ensin hämmennystä, sitten aavistus pelkoa oman naaman puolesta ja sen jälkeen enää vain huvittunutta naurua, oliko tämä tottakaan.

Sushin ystävänä päätin päivän aikana tankata vatsani sushilla. Huono päätös. Listaa selatessa jo harmitti, mutta vielä enemmän harmitti annoksen saavuttua ja sitä maistettua. Oudoksutti myös tarjoilijan hapan käytös. Tervehdys, kiitos ja heipat mun mielestä kun ainakin kuuluu asiakaspalveluun. Maha kuitenkin täyttyi ja päivä oli kokonaisuutena onnistunut ja hauska. Kotiin vietäväksi ostin vielä metrilakuja, Jani kun niistä tykkää kovasti.

Ja vielä loppuun muistutuksen sananen, että myös minä löydyn instagramista, @nihru. Oon nyt koittanut herätellä sitä henkiin, saapi seurailla. Seuraisin mielelläni myös muita sitten, seuraan nyt vain ihan muutamaa ja kaipailen kyllä lisää seurattavia!

do not give up, the beginning is always the hardest

V: Kaikki alkaa varmaan olla jo täynnä tätä "terveellistä elämää", salitreeniä jnejnejne. En aio siitä välittää, silti haluan ihan oman itseni vuoksi tehdä tälle kropalle nyt oikeasti jotakin. Tästä huolimatta turha pelätä, että blogi hukkuisi vaan sellaisiin postauksiin, en aio niihin keskittyä ellei sitä jotenkin toivota.

Oikeastaan mun "matka" alkoi jo kesäkuun lopussa. Oon siitä lähtien treenannut aktiivisemmin ja käynyt tapaamassa personal traineriani jo kuudesti. Onhan se paino jo pudonnut jonkin verran ja olo on kieltämättä parempi, energisempi eikä niin, miten sen sanoisi, pöhöttynyt. Silti mussa riittää paljon työtä.

1.8. aloitan toisen pt pakettini, tällä kertaa kymmenen kerran tapaamisjakson. Nyt aion panostaa vielä 110% ensimmäistä jaksoa enemmän. Mun tavoitteet ei ole mitään raivonopeaa ja aionkin siinä mielessä olla itselleni armollinen. En aio haukkua itseäni maan rakoon, jos joku päivä tulee epäonnistuttua. Mutta mä aion jatkaa silti, ja aion saavuttaa mun tavoitteet.

Tällä hetkellä mun suurin murhe on varmaan ruokailut. Ja erityisesti niiden kamala epäsäännöllisyys. Vannon aina aloittavani aamupalojen syömisen, lounastakin olisi ihan hyvä varmaan työpäivisinkin syödä, ei aina vaan jotain leipää tai hedelmää. Olen ruokailun kanssa ihan avuton.

Treenien jälkeiset palautusjuomat, proteiinipatukat yms. tuntuu aina olevan maitoproteiinipohjaista. Soijaproteiinijauhetta kyllä löytyy, mutta eikö noita nopsempiakin vaihtoehtoja voisi olla olemassa? Saa vinkata!!

Outoa tai ei, tällä hetkellä musta tuntuu äärimmäisen vaikealta ottaa ne "ennen" valokuvat. Koska tiedän kyllä, että niihin on sitten myöhemmin kiva verrata. Mutta äh, en jotenkin tunne oloani mukavaksi muutenkaan, joten sellaisten ottaminen tuntuu kovin haasteelliselta. Vaikka tiedän, että itsellenihän ne on vaan jäämässä, koska tuskin koskaan niitä haluan esitellä missään.

Olen liian nainen kertoakseni tarkkaa painoa, mutta tällä hetkellä se on kuitenkin mulle itselleni liikaa. Ja ihan terveellisyyden puolella pystyn pudottamaan useita kiloja.

Sinäänsä tässä kaikessa hassua on se, etten pidä treenattua ja pientä kroppaa ainoana hyvännäköisenä vartalomallina. Iso tai pieni, tärkeintä on se, miten itse siinä kropassa viihtyy ja miten sen kantaa. Itsevarmuus vaan on niin kaunista. Ja sitä mä lähden tavoittelemaan.

Kuvat weheartit.

enjoy the zoo

V: Tauko kirjoittamisesta käy vaan pidemmäksi ja pidemmäksi. Mutta mulla ei vaan ole ollut mitään blogattavaa, näin suoraan sanottuna. Oon vaan käynyt töissä ja treenaamassa.

Mulla lohkesi eilen hammas ja jännityksellä lähdin tänään aikaisin aamulla sitä korjauttamaan hammaslääkäriin. Ja nyt on hyvä hammas taas suussa, mitä nyt puudutuksen ansiosta meinasin monet kerrat syödä kieleni ja huuleni puhuessa. Aikaisesta Helsingissä olosta innostuneena lähdettiin Janin kanssa kohti Korkeasaarta!

Päivähän oli mitä loistavin ulkoilupäivä. Lämmintä piisasi, mutta mereltä puhalsi kiva viilentävä tuuli ja kyllä Korkeasaari tarjoaa myös kivasti varjoisia paikkoja huilata helteeltä. Ainut vain, että eläimetkin väsyneenä köllötteli kuka missäkin. Milloin oli hellyyttävä pesukarhu uimassa, alppikauris niskat vinkkuralla lepäämässä tai kameli kierossa nukkumassa. Väkeä riitti kuin sieniä sateella, mutta onnistunut päivä oli silti!

Pääsin kunnolla testaamaan kamerani toista objektiivia, jolla saa zoomattua paljon lähemmäs. Tykkäsin kyllä kovasti ja tuolla oli ainakin tosi näppärä.

Kotiin päästyä olin kyllä varman yhtä väsynyt kuin Korkeasaaren torkkuva tiikeri, mutta ainakin on kesäpäivästä nautittu.