the fate we have is in our hands

V: Eilisessä postauksessa jo mainitsinkin hienosta saavutuksestani. Mä nimittäin tartuin tuumasta toimeen ja liityin Elixian jäseneksi! Oon pitkään jo sulatellut ajatusta aktiivisesta salilla käymisestä, mutta jotenkin se aloittaminen on vaan niin vaikeeta. Mihin siellä pitää mennä, löydänkö edes pukuhuonetta, katsooko kaikki mua kun treenaan niitä kevyemmillä painoilla, osaanko mä edes käyttää niitä laitteita oikein... Höpö höpö, kaiken oppii ja ei ne muut ole siellä mua katsomassa vaan ihan itseään treenaamassa!

Mulla lähin Elixia on noin kilometrin päässä kotoa, eli ihan vieressä. Huristelen päivittäin pyörälläni Elixian ohi ja pistipä silmään tarjous, jonka mukaan liittmistarjouksena saisi treenata kesä- ja heinäkuun ilmaiseksi. Vähän hauduttelua ja niinpä se pyörä vaan jäi parkkiin Elixian eteen ja minä marssin jännityksestä jäykkänä ovesta sisään. Miten sellastakin voi jännittää niin paljon!

Vastassa mua oli ihan mahtavan ihania ihmisiä. Käytiin tilat läpi ja kuulin paljon hyödyllistä infoa (kuten missä on esimerkiksi se pukuhuone..) ja koko ajan vaan tuntui enemmän siltä, että tää on mahtava juttu. Ja mulla oli tosi tervetullut olokin sinne, mua ohjeistanut nainen oli niin mukava!

Lähtiessäni ovesta jälleen 45 minuutin jälkeen, mun olo oli niin hyvä. Suunnitelmissa oli heti tänään lauantaina päästä treenailemaan ja käymään mun ihkaensimmäisellä ryhmäliikuntatunnillani. Nitkautin kuitenkin eilen töissä selkäni ja se kipuili aamulla ja kipuilee edelleen niin pahasti, että on parempi ehkä antaa selän levätä. Huomenna katson selän kunnon uudelleen ja hipsin Elixialle, mikäli selkä on kunnossa.

Odotan innolla myös jäsenyyteen kuuluvia kahta tapaamista personal trainerin kanssa. Saa nähdä jäänkö ihan koukkuun ja jatkanko vielä kahden kerran jälkeekin, mikäli kukkaro vielä antaa periksi vai miten, mutta onneksi saan edes kahdesti käydä.



Ehkä olen vähän myöhäisherännäinen tän treenailuni kanssa, kun en kyllä kesäkuntoon ehdi tänä kesänä, mutta ainakin ensi kesänä sitten oon! Onko täällä muita, jotka treenailee Elixialla?



/ kuvat: elixia.fi

water drops, so loud

V: Kesäloma alkoi vihdoin. Kaatosateella. Töistä lähtiessä ajatuksia oli sata ja lähteminen kesti kauan. Lapsille vilkutettiin monet kerrat käytävällä ohi vilisten. Haleja halien perään. Ehkä vähän surkuakin, kun osaa ei tule enää päivittäin syksyllä nähtyä. "Mihin sä meet?" "Miksi?" "Höh"



Mut silti en voi sanoa, että olisin surullinen. Mä oon niin fiiliksissä tästä lomasta!! Ekaa kertaa oikeasti lomaa yli vuoteen, tuntuu luksukselta, mutta ansaitulta sellaiselta. Tää viikonloppu menee pyykin ja pakkaamisen kanssa. Kaappi pitää ostaa täyteen ruokaa, joka kestää juhannukseen saakka. Pakkanen täyteen siis.

Kävin eilen myös ottamassa härkää sarvista eräässä asiassa, mutta siitä lisää juttua huomenna. Oon kyllä niin innoissani!

i think it's time to run cause i'm seeing stars

V: Musta tuntuu, että meillä asuu ihan oikea vauva. Tai no tottakai kissavauvakin on vauva, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan tällä. Hetkeksikään ei voi silmä välttää, koko ajan saa olla maitoa ja ruokaa antamassa, pesemässä ja pyykkäämässä. Silti oon vaan niin onnellinen. Tuntuu, että jo viikossa Jade on kasvanut paljon ja Lunakin on jo tottuneempi pikkukaveriin. Kyllä ne leikkii, mitä nyt Luna välillä vähän turhan rajusti ja pakko puuttua.

Huomenna starttaa viimeiset viisi työpäivää, en malta enää oikeasti odottaa kesälomaa. Se on jo ihan ovella! Toivottavasti munkin lomalle riittää hyviä kesäsäitä, ettei koko kesän hellepäivät olleet tässä.



Löytyykö teiltä muuten jotain postaustoiveita tai -ideoita, joita haluaisitte nähdä ja lukea? Olis taas kiva toteuttaa joku sellanen!

if only I could spend one day touring

V: Kuten täälläkin jo Erika mainitsi, suunnattiin nassukat kohti Tallinnaa sunnuntaina. Eihän se matka ihan ongelmitta sujunut, kun lähtiessä Harrilta unohtui matkustuslupa meille ja kauhealla hopulla sitten juoksi sitä hakemaan. Ehdittiin onneksi bussiin ja päästiin terminaalille saakka ja sieltä vieläpä ihan ilman mitään ongelmia laivaan saakka.

Ensimmäisenä suunnattiin kohti Viru-keskusta. Jotenkin sitä vain jämähti sinne keskustan tuntumaan, vaikka ensin meidän piti käydä vähän muuallakin. Aikamme kaupoissa kierreltyä lähdettiin tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Ja ai että oli kyllä kuuma.

Oikealla olevan kuvan talo näyttää musta ihan muumitalolta! Söpöä!

Vanhasta kaupungista palattaessa oli ehtinyt tulla jo kovakin nälkä. Suunta kohti Amarilloa siis! Muut pääsi kyllä herkuttelemaan, mun oli tyydyttävä jälleen pelkkiin ranskalaisiin. Ei sillä, kyllä ne ihan hyviä oli ja ei 2,5e hyvistä ranskiksista ravintolassa nyt paha hinta ole.

Koska oltiin niin säästeliäitä, oli päivää vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kierreltiin sitten vielä vähän lisää kauppoja sekä katuja, istuskeltiin pitkiä aikoja ja nautittiin ihanasta säästä ja päivästä.

Kun vihdoin laiva lähti kohti Suomea, oli kyllä kyydissä väsynyt joukkio. Ehkä minä etunenässä ja pääsi kiukkikin piipahtamaan, kun väsytti ja harmitti. Mullahan oli seuraavana aamuna töihin lähtö luvassa, kun muu kolmikko nautti reissusta ehkä hiukan enemmän. Onneksi ollaan Janin kanssa starttaamassa uudelleen kohti Tallinnaa jo alle kahden viikon päästä, hassua!

Esittelen itse ainakin Virosta ostettuja juttuja myöhemmin, sillä niitä kyllä löytyy!

i say meow

V: Joskus suuret asiat tulevat yllättäen, mutta ne ovat silti parhaita juttuja. Tänään meille muutti suuri pieni ihme.

Nimittäin aivan pikkiriikkinen Jade neiti. Siskolla oli majoituksessa kolme pientä kissanpentua, jotka ilman kotia olisivat joutuneet jättämään kissanelmän hyvin lyhyeksi. Päätettiin tarttua hetkeen ja auttaa reppanaa tarjoamalla koti. Onhan hän alle 12 viikkoinen, paljonkin, mutta haluan uskoa, että me pärjätään.

Sisko saapui vinkuva koppa kainalossa ja voi. Luna ei tulokkaasta toistaiseksi ole ollut vielä kovin innoissaan, mutta ollaan toiveikkaita. Tää on ollut vasta ihan alkuaskel. Ei me olla sähinältä vältytty, mutta kyllä Luna aika hyvin antaa Jaden olla ihan vain rauhassa. Tästä alkaa meidän yhteinen matka.