do not give up, the beginning is always the hardest

V: Kaikki alkaa varmaan olla jo täynnä tätä "terveellistä elämää", salitreeniä jnejnejne. En aio siitä välittää, silti haluan ihan oman itseni vuoksi tehdä tälle kropalle nyt oikeasti jotakin. Tästä huolimatta turha pelätä, että blogi hukkuisi vaan sellaisiin postauksiin, en aio niihin keskittyä ellei sitä jotenkin toivota.

Oikeastaan mun "matka" alkoi jo kesäkuun lopussa. Oon siitä lähtien treenannut aktiivisemmin ja käynyt tapaamassa personal traineriani jo kuudesti. Onhan se paino jo pudonnut jonkin verran ja olo on kieltämättä parempi, energisempi eikä niin, miten sen sanoisi, pöhöttynyt. Silti mussa riittää paljon työtä.

1.8. aloitan toisen pt pakettini, tällä kertaa kymmenen kerran tapaamisjakson. Nyt aion panostaa vielä 110% ensimmäistä jaksoa enemmän. Mun tavoitteet ei ole mitään raivonopeaa ja aionkin siinä mielessä olla itselleni armollinen. En aio haukkua itseäni maan rakoon, jos joku päivä tulee epäonnistuttua. Mutta mä aion jatkaa silti, ja aion saavuttaa mun tavoitteet.

Tällä hetkellä mun suurin murhe on varmaan ruokailut. Ja erityisesti niiden kamala epäsäännöllisyys. Vannon aina aloittavani aamupalojen syömisen, lounastakin olisi ihan hyvä varmaan työpäivisinkin syödä, ei aina vaan jotain leipää tai hedelmää. Olen ruokailun kanssa ihan avuton.

Treenien jälkeiset palautusjuomat, proteiinipatukat yms. tuntuu aina olevan maitoproteiinipohjaista. Soijaproteiinijauhetta kyllä löytyy, mutta eikö noita nopsempiakin vaihtoehtoja voisi olla olemassa? Saa vinkata!!

Outoa tai ei, tällä hetkellä musta tuntuu äärimmäisen vaikealta ottaa ne "ennen" valokuvat. Koska tiedän kyllä, että niihin on sitten myöhemmin kiva verrata. Mutta äh, en jotenkin tunne oloani mukavaksi muutenkaan, joten sellaisten ottaminen tuntuu kovin haasteelliselta. Vaikka tiedän, että itsellenihän ne on vaan jäämässä, koska tuskin koskaan niitä haluan esitellä missään.

Olen liian nainen kertoakseni tarkkaa painoa, mutta tällä hetkellä se on kuitenkin mulle itselleni liikaa. Ja ihan terveellisyyden puolella pystyn pudottamaan useita kiloja.

Sinäänsä tässä kaikessa hassua on se, etten pidä treenattua ja pientä kroppaa ainoana hyvännäköisenä vartalomallina. Iso tai pieni, tärkeintä on se, miten itse siinä kropassa viihtyy ja miten sen kantaa. Itsevarmuus vaan on niin kaunista. Ja sitä mä lähden tavoittelemaan.

Kuvat weheartit.

enjoy the zoo

V: Tauko kirjoittamisesta käy vaan pidemmäksi ja pidemmäksi. Mutta mulla ei vaan ole ollut mitään blogattavaa, näin suoraan sanottuna. Oon vaan käynyt töissä ja treenaamassa.

Mulla lohkesi eilen hammas ja jännityksellä lähdin tänään aikaisin aamulla sitä korjauttamaan hammaslääkäriin. Ja nyt on hyvä hammas taas suussa, mitä nyt puudutuksen ansiosta meinasin monet kerrat syödä kieleni ja huuleni puhuessa. Aikaisesta Helsingissä olosta innostuneena lähdettiin Janin kanssa kohti Korkeasaarta!

Päivähän oli mitä loistavin ulkoilupäivä. Lämmintä piisasi, mutta mereltä puhalsi kiva viilentävä tuuli ja kyllä Korkeasaari tarjoaa myös kivasti varjoisia paikkoja huilata helteeltä. Ainut vain, että eläimetkin väsyneenä köllötteli kuka missäkin. Milloin oli hellyyttävä pesukarhu uimassa, alppikauris niskat vinkkuralla lepäämässä tai kameli kierossa nukkumassa. Väkeä riitti kuin sieniä sateella, mutta onnistunut päivä oli silti!

Pääsin kunnolla testaamaan kamerani toista objektiivia, jolla saa zoomattua paljon lähemmäs. Tykkäsin kyllä kovasti ja tuolla oli ainakin tosi näppärä.

Kotiin päästyä olin kyllä varman yhtä väsynyt kuin Korkeasaaren torkkuva tiikeri, mutta ainakin on kesäpäivästä nautittu.

how do we really know dinosaurs say "rawr"? what if they say "meow"?

V: Kesäloma vetelee viimeisiään, mutta minkäs teet. Ihan hyvillä mielillä toisaalta palaan töihinkin, koska kyllä mä siellä viihdyn ja saanhan mä viettää useamman tunnin ulkonakin. Ja on illat ja viikonloputkin aikaa nauttia vielä kesäsäästä, jos sitä on luvassa kenellekään. Onneksi en tee mitään konttorityötä! Silti joskus kateellisena katsoo tota kissan huoletonta elämää. Sitä, jossa paras paikka ottaa päiväunet voi olla vaikka kauppareissun jäljiltä lattialle jäänyt muovikassi, tai aurinkoinen ikkunalauta, ihmisen kainalossa tai vaikka sohvan nurkassa. Huoletonta!

Kissa voi huoletta sotkea kaikki paikat eikä joudu itse edes siivoamaan. Jade on tästä erinomainen esimerkki. Makkari on Jaden valtakuntaa ja siltä siellä näyttääkin. Tavarat vaihtaa paikkaa useasti päivässä ja onhan se mahdottoman hauskaa levitellä hiekat koko vapaalle pinta-alalle.

Vauhtia riittää kuin ikiliikkujassa heti yöunien jälkeen aina iltaunille saakka. Joskus harvoin vähän köllötetään ja meno jatkuu yhtä päättömänä. Samaan aikaan suloista, mutta ärsyttävää. Mistä nää saa kaiken energiansa?

Vaikka musta Jade on edelleen ihan vauva, niin onhan se nyt kauhistus sentään kasvanut varmaan kaksinkertaiseksi reilussa kuukaudessa. Silmät ei enää ihan harita joka suuntaan ja ne on ruskeat eikä siniset. Ruoka löytyy ruokakupista ihan omatoimisesti ja Lunalle laitetaan kampoihin.

Kattokaa nyt toista, tuitui! Tää oli kissakuvaoksennus, mutta koittakaa kestää. Mä suunnistan nyt takaisin sohvanpohjalle Lunan kanssa töllöttämään PLL ja huomenna suunnataan vielä viimeisenä lomapäivänä turkuun.

still awake, 4 in the morning

V: Tiedättekö sen tunteen, kun on nauttinut lomasta ja sitten tajuaa, että sitä on jäljellä viikko? Siis yksi vaivainen viikko. Tuntuu, että loman aikana on ehtinyt tehdä vaikka mitä, mutta olisihan sitä pitänyt ehtiä enemmänkin. Kohta ne päivät kuluu töissä ja kesä loppuu ihan huomaamatta. Musta tuntuu, että loman alusta on ikuisuus, mutta samalla siitä on vain pieni hetki. Tällä viimeisellä viikolla tekisi mieli jäädä makaamaan sohvan pohjalle ja nukkua varastoon. Toisaalta taas tekee mieli suunnitella viikko täyteen ohjelmaa, että varmasti on huviteltu varastoon.

Valitsin kuitenkin huvittelevani varastoon, koska kyllä sitä siellä sohvan pohjallakin ehtii lojua sitten kesän jälkeenkin. Sunnuntaina äiti soitti ja kysyi lähtisinkö rantsun kahvilaan kahville tai jätskille. Ei mulla ollut muutakaan, joten niinpä mä lähdin. Äiti uskaltautui uimaan, mutta täytyyhän olla vähän hullu, että pulahtaa +14 asteiseen meriveteen! Hyi kamala, siinä ihan varpat kohmettui, kun vaan kahlasin rantavedessä. Samaan aikaan kaikki riemuitsee yli 20 asteisista järvivesistä. Ehkä pitäisi muuttaa järven läheisyyteen eikä meren.

Maanantaina mä treenasin. Mun olisi tänäänkin pitänyt treenata, mutta myönnän sohvan voittaneen mut tänään. Oon tuijottanut tällä viikolla myös yhden tuottarin verran Pretty Little Liarsia ja mä ihan oikeasti vahingossa laiskottelin treeniajan yli. Onneksi ei ollut pt-treeni! Huomenna sitten skarppaan sillä saralla ja lauantainakin on vuorossa mun eka xycling-tunti.

Tiistaina me oltiin Janin kanssa yli 15 tuntia liikenteessä, kun lähdettiin päiväreissulle Saloon Janin perhettä moikkaamaan. Ja vaikka reissu todella kesti vain 15 tuntia, mun olo oli sen jälkeen väsynyt, mutta niin rento. Koska kyllä me maalla oltiin, kun ei itse Salossa oltu kuin lounastamassa Janin isän ja veljen kanssa. Ehkä munkin pitää vielä joskus muuttaa kauemmas pääkaupunkiseudusta.

Mä en todellakaan ole ollut mikään paras bloggaaja kuluneen viikon aikana, mutta ajattelin loman menneen sen edelle. Mä ehdin bloggailla ensi viikollakin. Sekö vai mikä söi lukijoita, mutta minkäs teet. Mä haluan ettei blogi ole mikään pakkopulla. Ja kyllä, kuvat on otettu puhelimella ja siksi niiden laatu on mitä on.

what doesn't kill you makes you stronger

V: Mun todella piti tehdä perjantaista päivä kuvina postausta, mutta kotenkin kummassa se kamera vaan jäi sinne laukkuun aamun jälkeen. Plääh. Ehkä teen sellaisen joskus toiste, jos sellaiset siis ylipäätään kiinnostaa?

Kaikesta huolimatta perjantai alkoi aamupalalla! Heräilin jo aikaisin, että ehtisin syödä aamupalan ennen treeniä tarpeeksi hyvissä ajoin. Ensi kerralla kuitenkin taidan popsia aamupalat vasta treenin jälkeen. Oon edelleen huono syömään aamupalaa, mutta sentään nää pikapuurot on jopa mulle helppo tapa aloittaa päivän, ja voisin ottaa sen tavaksi ihan arkisinkin. Puuroa ja pakastemarjoja, nam.

Puoliltapäivin suuntasin kohti Elixiaa ja tapasin mun personal traineria. Oli yläkroppapäivä, ja mulla tutisi jo sukat jalassa pelkästä alkulämmittelystä kahvakuulan kanssa. Eikä se treeni sen kevyemmin jatkunut, kun vauhtiin päästiin. Huh. Ainakin lähti päivä kyllä käyntiin rytinällä.

Oonkin sitten lauantain ja sunnuntain parannellut kirkuvia lihaksia, jotka venyttelyistä huolimatta oli ihan järkyttävän kipeät. Onneksi ne lihakset tottuu ja ei enää näin pahasti kipeydy, huh.

Salilta kotiin, uudelleen suihkuun, pientä syötävää mahaan ja lähdettiin Janin kanssa kohti Helsinkiä ja Rock the Beachia. Meillä tosin ei siis ollut lippuja, vaan mentiin ulkopuolelle ADTR:n vuoksi. Sielläpä Erika meitä jo odotteli ja vietettiin kivaa iltaa. Läheisellä nurmikkokentällä saatiin myös SDP:n tarjoamat jätskit ja illemmalla suunnistettiin vielä Memphikseen yhdille. Tosin mun yhdet tarkoitti tällä kertaa vain yhtä hörppyä.



Onnistunut päivä, superniukoilla kuvilla. Tänään starttasi mun kaksi viimeistä lomaviikkoa, pitää keksiä jotain mahtavaa tekemistä vielä! Onneksi säät suosii ainakin tänään iltalenkkiä.

Ihanaa heinäkuun alkua!