Hän on kolmikuinen!

Niin vaan se aika kuluu. Ja mä kuvittelin voivani olla jo kovin ahkera ja ehtiväni blogin ääreen. Olisin mä taas jo ehtinyt, mutta tuntuu että kaikki vaan kasaantuu ja tänne päivitettävää olisi hirveästi.. Sitten iskee saamattomuus ja turhaannus ja lykkään blogin päivittämistä taas hamaan tulevaisuuteen. Mutta josko nyt! Jos kertaan meidän kuulumiset nyt tähän päivään saakka, pääsee sitten aloittamaan puhtaalta pöydältä tuoreiden juttujen päivittämisen. Instagramista näkee isomman kuvapläjäyksen.

JOULUKUU

Joulukuu aloitettiin ikävästi flunssalla. Mistä lie pieni sen flunssan nappasikin. Samana päivänä kun kaksi kuukautta tuli täyteen, tuli käytettyä poikaa myös ensimmäistä kertaa lääkärissä. Toivottavasti sinne ei tarvitse pitkään aikaan mennä uudelleen. Ja sitkeässä se mokoma olikin!

Joulukuun varmasti merkittävin tapahtuma oli, kun meidän oma rakas sai ihan ikioman nimen. Eeli. Koko pojan nimeä en halua blogissa julkaista. Kertokoon joskus sen itse, mikäli niin haluaa.

Itse kastetilaisuus meni hienosti. Juhlat pidettiin meillä kotona, sillä joulun alla ja vieläpä Lucian päivänä kirkon omat tilat olivat varattuina. Pienet, mutta sitäkin mukavemmat juhlat. Eeli availi ääntänsä kasteen alussa, mutta nukahti nopeasti Janin syliin. Eipä herännyt edes itse kasteeseen. Pieni nuhanenä jaksoi kuitenkin myös seurustella, ei sentään ihan nukkumiseen koko juhlat mennyt.

Olihan joulukuussa toki myös joulu. Vietettiin joulua kotona, Janilla oli ruhtinaalliset kaksi lomapäivä aattona ja joulupäivänä. Otettiin rennosti, syötiin herkullista jouluruokaa, availtiin paketteja ja käytiin illalla myös mun tädin luona. Eeli oli joulun lahjakingi, ja taitaa ollakin sitä seuraavat monta vuotta.

TAMMIKUU

Tammikuussa ei ole tapahtunut suuria ja merkittäviä. Ollaan oltu ja möllötelty, Eeli on täyttänyt kolme kuukautta ja yöt on alkanut sujua paremmin. Ollaan nähty muita äitejä ja vauvoja, Eelin kummitätejä, sukulaisia ja vaikka ketä. Mukavat viikot siis.

 Kolmessa kuukaudessa Eeli on myös kasvanut hirveästi! Tuntuu että se aivan pieni vauva on jo kadonnut, vaikka pienihän Eeli on lopulta edelleen. Uudet komeat mitat viime viikolla oli 64cm ja 6780g. Ensimmäisten kuuden viikon hurja pituuskasvu on kääntynyt yhtä jyrkkään laskuun. Miinuskäyrillä menee kuulemma pituusennuste, joten ei ihmekään ettei siellä pilvissä voi pituutta kasvaa. Jos noi vaatteet alkaisi vähitellen kestää vähän pidempään sopivina..

Oon tosi huono kertaamaan kuulumisia! Mutta jospa tässä oli tärkeimmät ja tästä lähtien saisin päiviteltyä blogia ahkerammin. Tiedän sanoneeni niin jo monesti, mutta mutta. Jos vielä yhden kerran yrittäisi potkaista tän käyntiin! Kiinnostaisikohan ketään synnytyskertomus, jos sellaisen tänne laittaisin?