who could ever ask for more?

V: Löllöviikonloput on ihania, kun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta välillä on myös kiva tunkea kalenteri täyteen kaikkea kivaa ohjelmaa. Tämä juuri taakse jätetty viikonloppu oli juuri sellainen, kiireinen, mutta niin ihana.

Lauantain aloitin jo aikaisin lähtemällä lyhkäiseen treeniin salille. Treeninä toimi tällä kertaa ihan vaan puolen tunnin juoksut matolla. Viime viikko oli treenien kannalta tosi ahkera, joten vähän keveämpi noin aamuun. Mähän olin salilla jo tikkana heti ysin jälkeen, kun aukesi.

Pikatreenin jälkeen polkaisin äkkiä kotiin suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Lähdettiin suunnistamaan Janin kanssa kohti Heurekaa. Jani tahtoi välttämättä nähdä sen Body näyttelyn, ja olihan se kieltämättä mielenkiintoinen. Mulla on lapsuudesta Heurekasta mahtavia muistoja, kun käytiin siellä siskon ja mummin kanssa. Ja lapsena sieltä kyllä saa enemmän irti, mutta hauskaa se oli näinkin. Mitä vähän hinta kyllä kirpaisi ihmeteltävän määrään verrattuna. Kamera mulla oli kyllä mukana, mutta se vaan jäi laukkuun, kun aluksi kierretyssä näyttelyssä ei saanut kuvia ottaa.

Heurekan ihmeiden jälkeen suuntasin äidille ja Jani kotiin. Rupattelin ihanat jutut äidin kanssa, kun pitkästä aikaa nähtiin ihan kasvotusten ajan kanssa. Kyllä vaan voi olla ikävä äitiä, vaikka tässähän me asutaan ihan lähekkäin! Mietittiin ja pohdittiin sunnuntaita ja sain vielä poikkeuksellisesti autokyydin kotiinkin myöhäisen kellonajan vuoksi.

Sunnuntaikin alkoi aikaisella herätyksellä. Oli miten oli, aamunraikkaana ja niin luonnollisena, mitä musta vaan saa. Sunnuntain suunnitelmissa oli lähteä saattamaan siskoa opistolle Keski-Suomeen. Sama reissu tehtiin vuosi sitten ja halusin välttämättä lähteä mukaan tälläkin kerralla. Musta on vaan kiva istua autossa, rupatella mukavia ja katsella maisemia. Ja toki välillä ajaa itsekin pätkä. Mä en vaan ymmärrä, milloin mulle on kehittynyt näin huonot peppuhermot. Jo hetken istuminen tekee tosi tiukkaa ja se suorastaan sattuu ja on hankalaa. Kyytiläisenä vielä voi vaihtaa penkissä asentoa edes hiukan, mutta ratin takana on vähän turha toivo paljonkaan pyöriä.

Mutkien ja äidin ja siskon jyväskyläkiukkujen jälkeen päästiin perille opistolle ja saatiin kannettua siskon omaisuus pieneen huoneeseen. Onnea opiskeluille, koitas viihtyä siellä!

Lähdettiin äidin kanssa niin nopsaan kotimatkalle, mitä sieltä vaan nyt ehdittiin, sillä kummallakin aikaiset työaamut. Kotimatka sujui leppoisasti höpötellen ja ihmeellisiä kaahareita kauhistellen. En vaan ymmärrä niitä älyttömiä ohittelijoita tai autojen väleissä hurjaa vauhtia puikkelehtivia moottoripyöriä. Päästiin kummatkin kuitenkin turvallisesti kotiin. Takana on kiireinen viikonloppu eikä kotona ole tullut vietettyä aikaa oikeastaan kuin yöt, mutta se ei haittaa. Naureskeltiin jo äidinkin kanssa, että tää viikonloppu tuntui kestäneen yhden ylimääräisen päivän ja jotenkin olokin on tavallista levänneempi. Tätä fiilistä useamminkin!

Hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti olette yhtä virkeitä!

feel the happiness

V: Pakko tykätä siitä, että on perjantai! Vaikka ei sillä, tää viikko on ollut ihan kiva. Treenien osalta varsinkin tosi onnistunut. Mua on vaan harmittanut varmaan joka treenin aikana jossain vaiheessa mun kengät. Ne on painavat, epämukavat ja vielä kaiken kukkuraksi liian isot. Mä kun ostin joskus monta vuotta sitten sellasia "kasvunvarakenkiä". Pyhpah typerys, ei se jalka ole mihinkään kasvanut ja oon jumppaillut sitten koon tai puolitoista liian suurissa kengissä. Kyllä huomaa, juoksumaton jälkeen on rakot kantapäissä.

Siksi mun haaveissa on ollut uudet sisätreenikengät. Uloshan mä ostin jo turusta mitä parhaimmat juoksukengät, kun vanhojen kohdalla oli tää aikalailla sama ongelma. Olen kuolannut kenkiä milloin kaupassa ja milloin koneella, mutta voi surku niiden suosikkitossujen hintoja! Tänään töistä kotia kohti kävellessä kurkistin sähköpostin - myös sen stadiumin mainosviestin ja HAHAA kaikki kengät -20%. Kahdesti ei tarvinnut miettiä, vaan kipitinpä matkan varrella olevaan stadiumiin!

Siellä ne suosikkitossut odotti mua kiltisti hyllyssä. Piti vaan osata valikoida, minkä väriset tossut ottaisin. Punnitsin mustia, sinisiä ja pinkkejä. Ehkä vähän tylsästi päädyin kuitenkin näissäkin tossuissa mustiin. Jalkojen ei tarvitse räiskyä, treenipaidat sitten mielummin vaikka kaikissa väreissä. Hintaahan tossuilla oli alunperin 109e, mutta alennuksen jälkeen enää 87. Eihän se jättisuuri alennus ole, mutta sopivasti, että minä raaskin kiikuttaa täydelliset tossut kassan kautta kotiin. Ja nämähän ei painakaan yhtä paljon kuin vanhat syntisen painavat kengät, eli kivempi kanniskella mukanakin!

Jos joku saa treeni-innostuksen huippuunsa niin kyllä se on uudet treenitossut. Ainakin mulla. Tänään oli suunnitelmissa pitää välipäivä salilla käymiseltä, mutta saa nähdä kipitänkö illemmalla kokeilemaan tossukoitani. Ainakin sovittaessa ne on ollut joka kerta mitä mukavimmat. Tämä taitaa olla sitä materiaalionnellisuutta. Seuraavaksi sitten uudet treenipöksyt, nuo molemmat edelliset kun alkaa olla kiskottavaa sorttia.

ding dong, dinnertime

V: Kun muutettiin, mun ajatuksena oli mustavalkoinen sisustus. Mutta niin vaan sitä väriä sitten vaan tuli mustavalkoisen kaveriksi. Keittiössä olin luovuttanut ja päätin siellä tehostevärinä olevan sininen, mutta ei ikimaailmassa vihreä. No arvatkaa vain kahdesti, minkä väristä astiastoa Jani oli kerännyt. No vihreää.

Mulle keittiössä on ollut tärkeää laadukkaat astiat. Meiltä löytyykin paljon iittalaa ja, hackmania ja fiskarsia. Kesällä tehdyllä Turku reissulla otin kuitenkin askeleen muualle, kun aivan suorastaan rakastuin astiastoon. Tigerin muutaman euron/kuppo astiastoon.

Meidän astiat on ollut sitä tylsää yksiväristä. Tähän mennessä joko valkoista tai vihreää. Muumimukit -ja lasit on ollut pirtsakka poikkeus. Tämä astiasto vaan vei mennessään, enkä voi vieläkään olla kuin ihailematta.

Kipot sain ostettua vasta Espoosta, ne eivät olleet ehtineet vielä hyllyyn Turussa. Kippo-ostoksilla huomasin Espoosta löytyneen aivan eri kuviota olevat mukit. Onneksi ostin mukini Turusta, sillä tykkään tästä kuvasta enemmän kuin siitä toisesta. Tiedän, että nämä voi olla hyvinkin kappaleina, jos pääsevät taisteluun lattian kanssa, mutta ei auta kuin olla varovainen. Toisaalta, kahden euron kippo ei ehkä harmita yhtä paljon kuin vaikka kahdeksan tai kymmenen euron iittalakippo? Aavistuksen harmittaa, että ostin jokaista vain neljä kuuden sijasta.

Aasinsiltana kipoista ja kupoista pääsenkin siihen, että mua härnäilee aivan kamala sisustuskärpänen. Tahdon päästä tekemään asunnolle jälleen jotakin. Syksy on ovella, kuten myös ihanat koti-illat viltin alla kotosalla. Haaveilen erityisesti pienistä sisustusjutuista, mutta myös parista hyllystä, ruokapöydän uusista tuoleista ja makkarin ilmeen kokonaisesta muutoksesta. Mutta vähitellen, vähitellen.

Mitä te tykkäätte tästä rakkausastiastosta? Kiinnostaako sisustusjutut?

with invisible ink

V: Mun tatuointikuume on kova. Mutta oon päättänyt vihdoin toteuttavani pitkäaikaisen haaveeni ja otan syksyllä kauan haaveiden kohteena olleen kuvan. Liikkeenkin olen jo päättänyt, nyt enää pitäisi uskaltaa marssia sisään ja varata sitä aikaakin. Jännittää vaan niin kovasti!

Samalla mun haaveissa on myös toinen kuva. Mutta sen aion ottaa vasta, kun olen laihtunut siitä alkuperäisestä lähtöpainostani kymmenen kiloa. Onneksi olen jo hyvää vauhtia matkalla. Mutta mitä mä sitten tämän hetkisen tavoitteeni saavutettuani ottaisin?

Ei tarvitse kahdesti ajatella. Deathly hallows. Mä olen ikuinen pottertyttö ja aion ikuistaa kuvan siitä iholleni. Entä sitten, että ne on kirjoja ja elokuvia, mutta ne on myös mun lapsuus. Tatuoinnin sijainti on vielä mietintämyssyssä, korvan taakse, kylkeen tai niskaan/yläselkään. Jonnekin niistä. Naurattaa vain, jos kylkeen päädyn. Ensimmäiseni kun otan ranteeseen. Valkkaan selkeästi kipuystävällisimmät paikat.

Mulle on tärkeää, että tatuoinnilla on merkitys. En voisi ottaa tatuointia ilman merkitystä, ja hyvää sellaista. En hetken mielijohteesta tai ilman pitkää harkinta-aikaa. Mulla ei ole pakottavaa tarvetta värjätä koko ihoa musteella. Ajoittain tekee mieli ottaa tämä tatuointi ensin, mutta koska toisen - sen ensimmäisen merkityksenä on äiti, se menee mun tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi.

Mitä te tykkäätte tatuoinneista?

Kuvat: tumblr: deathly hallows tattoo

last days from my phone

V: Kamera ei ole kulkenut viime päivinä matkassa ja nyt on tyytyminen puhelimen kuviin. On se kai parempi kuin täysin kuvattomat postaukset.

Käytiin Hannahin ja Erikan kanssa viikolla Chicosissa syömässä. Oli kyllä superihanaa nähdä ja jutella pitkästä aikaa kunnolla. Mun syöminen osoittautui taas hankalaksi, mutta onneksi vähän ronkeloimalla sopiva annos saatiin kasattua ja oli kyllä hyvää. Kuva ei millään tavalla kyllä päästä ruokaa oikeuksiinsa.

Kotiin tuli kiikutettua myös kauan suunniteltu soda stream laite. Munhan piti hankkia se jo muuton yhteydessä, mutta monista syistä se vain jäi. Nyt tartuin prisman tarjoukseen ja niinpä nykyään myös meiltä löytyy sellainen. Ihan näppärä vekotin kyllä kieltämättä. Jani on kyllä päässyt käyttämään sitä mua enemmän. En ole niin limun ystävä, mutta kivennäisvedet yms. on enemmän mun juttu.

Ja hiukan ehkä turhaa, mutta pakko silti esitellä. Saatiin Erikalta lahjaksi mitä suloisimmat avaimenperät, joille on oma mökkinsä. Jos vaan saa tavaksi kotona aina ripustaa avaimet tuohon, niin ehkä loppuu ikuinen avainten etsiskely..

Eilisen aamun aloitin jo aikaisin aamulenkillä. Suunnitelmissa oli tehdä ensin pidempi lenkki, jonka päätteeksi suunnistaa prismaan ostamaan mulle ja Erikalle rannekkeita lintsille, sieltä kun ne saa jokusen euron halvemmalla. Varsinainen lenkki olikin mukava ja piristävä, kun sen teki poluilla ja varjossa. Mutta prismasta kotiin päin meno oli ihan oma lukunsa. Vaikka siinä vaiheessa kello oli vasta noin yhdeksän, aurinko paahtoi ja tuntui ihan että happi loppuu. Juoksu vaihtui kyllä kävelyyn ja kotiin asti pääsin. Mittari näytti yli kymmentä astetta enemmän kuin lenkille lähtiessä, huh huh, ilmankos oli kuuma.

Suunnistettiin linsille vähän yhdentoista jälkeen. Varsinkin Erika puhkui intoa, mua lähinnä hirvitti. En ole niitä, joiden pää ja vatsa kestää kovinkaan kummoista vetkutusta. Ensimmäisten laitteiden jälkeen tuntuikin, että ei tästä päivästä tule mitään! Muut kiljuu riemusta, minä lähinnä kivusta. Kieppi tai kieputin (ikinä muista kumpi on kumpi) sattui pahasti reisiin, salaman turvakaari painoi kipeisiin vatsalihaksiin ja myöhemmin vuoristoradan penkissä inhottavan ulkoneva ruuvi vaapi käsivarteen. Mitäs pienistä, kyllä se hauskanpitokin alkoi onnistua, kun pääsin vähän vauhtiin ja kroppakin ehkä aavistuksen tottui.

Valittiin erinomaisen huono lintsipäivä. Päivähän oli ihan läkähdyttävän kuuma - ja lintsi pursui ihmisistä. Jonoteltiin kiltisti laitteisiin samalla, kun aurinko porotti mulle ainakin jälleen mielenkiintoisia rusketusrajoja. Koettiin hämmennyksen hetkiä ukossa, kun edellä istuvan pojan kolikoista pullistelevat taskut lennättivät kaikki kolikot takana istuvien päälle. Ensin hämmennystä, sitten aavistus pelkoa oman naaman puolesta ja sen jälkeen enää vain huvittunutta naurua, oliko tämä tottakaan.

Sushin ystävänä päätin päivän aikana tankata vatsani sushilla. Huono päätös. Listaa selatessa jo harmitti, mutta vielä enemmän harmitti annoksen saavuttua ja sitä maistettua. Oudoksutti myös tarjoilijan hapan käytös. Tervehdys, kiitos ja heipat mun mielestä kun ainakin kuuluu asiakaspalveluun. Maha kuitenkin täyttyi ja päivä oli kokonaisuutena onnistunut ja hauska. Kotiin vietäväksi ostin vielä metrilakuja, Jani kun niistä tykkää kovasti.

Ja vielä loppuun muistutuksen sananen, että myös minä löydyn instagramista, @nihru. Oon nyt koittanut herätellä sitä henkiin, saapi seurailla. Seuraisin mielelläni myös muita sitten, seuraan nyt vain ihan muutamaa ja kaipailen kyllä lisää seurattavia!