Välillä mä oikeasti mietin, että onko tässä bloggaamisessa enää mitään järkeä. Tää uusi osoite ja blogi ei tunnu ollenkaan omalta. En ole tyytyväinen ulkoasuun, mutta en saa sitä muokatuksikaan. Blaah, mitä ihania tekosyitä. Todellinen syy on, että mua on viime aikoina laiskottanut ihan pirusti. On vaan helpompi jättää kamera hyllylle ja nautiskella, kun kantaa sitä kameraa mukana ja koittaa ikuistaa elämää. Mutta olenko siihen tyytyväinen? En. Jälkeenpäin harmittaa. Eikä sitä asiaa ratkaista, kun ottamalla se kamera mukaan ja on vaan opeteltava räpsimään uudelleen. Mikä ihmeen kynnys sitä on oikeasti kantaa ja kaivaa laukusta? Niinpä.
Oon paljon pohtinut myös sitä asiaa, että haluanko blogia pitää vauvan syntymän jälkeen. Mitä kaikkea mä haluan silloin paljastaa elämästäni. Ja minkä verran mulla on kerrottavaa, jos rajaan vaikka kokonaan vauvan ja vauvan kanssa touhuilut ulkopuolelle. Kaikkea sitäkin tulee mietittyä, mutta pakkohan ne päätökset on joskus tehdä. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä mä haluan blogata. Kyllä mä haluan herätä täältä koomastani ja sen myös aion tehdä. Tiedän sanoneeni niin monet kerrat, mutta tää on vahvempi fiilis nyt. Niskasta kiinni ja ulkoasun kimppuun siis!
Mitä mulle sitten kuuluu kaikkien näiden viikkojen jälkeen, kun edellisen kerran kirjoitin maaliskuussa.. Ei oikeastaan niin suurta ja kummallista. Mahaa kasvatellessa, pienen liikkeitä ihmetellessä. Pääasiassa olen voinut tosi hyvin. Ajatus siitä, että reilu kuukausi kesälomaan ja kesäloman jälkeen ei enää kuukauttakaan töitä ennen äippäloman alkua on hurja, mutta niin tämä aika vaan menee. Toukokuu on puolessa välissä, kuten myös raskaudessa puoliväli ohitettiin keskiviikkona.
Oon edelleen jatkanut salilla käymistä ja liikkumista kaiken jaksamiseni mukaan. Kilot onkin onneksi pysynyt tähän saakka ainakin hyvin kurissa, mutta nythän niitä taitaakin vasta alkaa kuulua. Mutta toisaalta, pitääkö ihmisen stressata jostain sellaisistakin jatkuvasti. Voin hyvin ja se on tärkeintä, kerääntyneet kilot ehtii kyllä tiputtaa sitten myöhemmin. Kunhan nyt toki katsoo, mitä suuhunsa pistää.
Kohta pääsen kunnolla ostoksille. Tiistaina jos selville saataisiin pikkuviikarin sukupuoli. Nyt saattekin halutessanne heittää veikkauksia, onko hän tyttö vai kenties poika? Saa nähdä, kuka arvaa oikein!
Palaillaan, mä lupaan olla ahkerampi kameran sekä postausten kanssa!
Mitä mulle sitten kuuluu kaikkien näiden viikkojen jälkeen, kun edellisen kerran kirjoitin maaliskuussa.. Ei oikeastaan niin suurta ja kummallista. Mahaa kasvatellessa, pienen liikkeitä ihmetellessä. Pääasiassa olen voinut tosi hyvin. Ajatus siitä, että reilu kuukausi kesälomaan ja kesäloman jälkeen ei enää kuukauttakaan töitä ennen äippäloman alkua on hurja, mutta niin tämä aika vaan menee. Toukokuu on puolessa välissä, kuten myös raskaudessa puoliväli ohitettiin keskiviikkona.
Oon edelleen jatkanut salilla käymistä ja liikkumista kaiken jaksamiseni mukaan. Kilot onkin onneksi pysynyt tähän saakka ainakin hyvin kurissa, mutta nythän niitä taitaakin vasta alkaa kuulua. Mutta toisaalta, pitääkö ihmisen stressata jostain sellaisistakin jatkuvasti. Voin hyvin ja se on tärkeintä, kerääntyneet kilot ehtii kyllä tiputtaa sitten myöhemmin. Kunhan nyt toki katsoo, mitä suuhunsa pistää.
Kohta pääsen kunnolla ostoksille. Tiistaina jos selville saataisiin pikkuviikarin sukupuoli. Nyt saattekin halutessanne heittää veikkauksia, onko hän tyttö vai kenties poika? Saa nähdä, kuka arvaa oikein!
Palaillaan, mä lupaan olla ahkerampi kameran sekä postausten kanssa!
