who could ever ask for more?

V: Löllöviikonloput on ihania, kun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta välillä on myös kiva tunkea kalenteri täyteen kaikkea kivaa ohjelmaa. Tämä juuri taakse jätetty viikonloppu oli juuri sellainen, kiireinen, mutta niin ihana.

Lauantain aloitin jo aikaisin lähtemällä lyhkäiseen treeniin salille. Treeninä toimi tällä kertaa ihan vaan puolen tunnin juoksut matolla. Viime viikko oli treenien kannalta tosi ahkera, joten vähän keveämpi noin aamuun. Mähän olin salilla jo tikkana heti ysin jälkeen, kun aukesi.

Pikatreenin jälkeen polkaisin äkkiä kotiin suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Lähdettiin suunnistamaan Janin kanssa kohti Heurekaa. Jani tahtoi välttämättä nähdä sen Body näyttelyn, ja olihan se kieltämättä mielenkiintoinen. Mulla on lapsuudesta Heurekasta mahtavia muistoja, kun käytiin siellä siskon ja mummin kanssa. Ja lapsena sieltä kyllä saa enemmän irti, mutta hauskaa se oli näinkin. Mitä vähän hinta kyllä kirpaisi ihmeteltävän määrään verrattuna. Kamera mulla oli kyllä mukana, mutta se vaan jäi laukkuun, kun aluksi kierretyssä näyttelyssä ei saanut kuvia ottaa.

Heurekan ihmeiden jälkeen suuntasin äidille ja Jani kotiin. Rupattelin ihanat jutut äidin kanssa, kun pitkästä aikaa nähtiin ihan kasvotusten ajan kanssa. Kyllä vaan voi olla ikävä äitiä, vaikka tässähän me asutaan ihan lähekkäin! Mietittiin ja pohdittiin sunnuntaita ja sain vielä poikkeuksellisesti autokyydin kotiinkin myöhäisen kellonajan vuoksi.

Sunnuntaikin alkoi aikaisella herätyksellä. Oli miten oli, aamunraikkaana ja niin luonnollisena, mitä musta vaan saa. Sunnuntain suunnitelmissa oli lähteä saattamaan siskoa opistolle Keski-Suomeen. Sama reissu tehtiin vuosi sitten ja halusin välttämättä lähteä mukaan tälläkin kerralla. Musta on vaan kiva istua autossa, rupatella mukavia ja katsella maisemia. Ja toki välillä ajaa itsekin pätkä. Mä en vaan ymmärrä, milloin mulle on kehittynyt näin huonot peppuhermot. Jo hetken istuminen tekee tosi tiukkaa ja se suorastaan sattuu ja on hankalaa. Kyytiläisenä vielä voi vaihtaa penkissä asentoa edes hiukan, mutta ratin takana on vähän turha toivo paljonkaan pyöriä.

Mutkien ja äidin ja siskon jyväskyläkiukkujen jälkeen päästiin perille opistolle ja saatiin kannettua siskon omaisuus pieneen huoneeseen. Onnea opiskeluille, koitas viihtyä siellä!

Lähdettiin äidin kanssa niin nopsaan kotimatkalle, mitä sieltä vaan nyt ehdittiin, sillä kummallakin aikaiset työaamut. Kotimatka sujui leppoisasti höpötellen ja ihmeellisiä kaahareita kauhistellen. En vaan ymmärrä niitä älyttömiä ohittelijoita tai autojen väleissä hurjaa vauhtia puikkelehtivia moottoripyöriä. Päästiin kummatkin kuitenkin turvallisesti kotiin. Takana on kiireinen viikonloppu eikä kotona ole tullut vietettyä aikaa oikeastaan kuin yöt, mutta se ei haittaa. Naureskeltiin jo äidinkin kanssa, että tää viikonloppu tuntui kestäneen yhden ylimääräisen päivän ja jotenkin olokin on tavallista levänneempi. Tätä fiilistä useamminkin!

Hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti olette yhtä virkeitä!