green and white, my face like a carousel

V: Oon aina ollut vahvasti sitä mieltä, että en ole mikään viherpeukalo. Minä ja kasvien kasvatus ei vaan kuuluta yhteen. Hajuyliherkkyys on vahvistanut tätä fiilistä. Aina tähän kevääseen saakka. Kun alettiin laittaa parveketta kuntoon, iski heti kukkainnostus. Partsille on saatava kukkia, edes vähäsen. Yrttejäkin mietin, mutta päädyin tällä kertaa vain kukkiin. Oikeastihan mun piti istuttaa ne jo kuun alussa, mutta olen tapani mukaan lykännyt tätäkin juttua ihan turhaan näin kauan. Nopeastihan ne siemenet ruukkuun iski ja partsille kasvamaan.

Askartelin hienot nimikyltit kukkapurkkeihin käyttäen tikkuna juomapilliä, kun en tähän hätään mitään parempaakaan löytänyt, hätä keinot keksii!

Ylläripylläri Luna oli jo istutusvaiheessa mukana. Tiedän ettei kissat + kukat ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta aionpa silti yrittää. On ne partsilla hyllyllä vähän turvassa, mutta mikäänhän ei estä kattia kiipeämästä, ei ole estänyt tähänkään päivään saakka. Hiukan kyllä pelottaa, että nämä kukat ei päivänvaloa tule näkemään. Niiden kohtaloksi koituu joko tuo karvakasa tai sitten tämä onneton kukkien kastelija...

Tänään töissä lapsilla oli ruokana lasagnea, mun rupesi kauheasti tekemään sitä mieli myös! No tajusin kyllä heti, että lasagnea en ilman tomaattia tule saamaan.. Heitin silti aineksia yhteen ja kyllä siitä ainakin syötävä vegaaninen tomaatiton lasagne tuli. Ei ehkä ulkonäöltään kovin kutsuva, juustot ei viitsinyt päältä sulaa, mutta kerrankin osasin maustaa tämmösen ison ruokasatsin sopivasti!