wake up every morning with you in my bed

V: Mietin tovin, että julkaisenko tämän asian blogissa miten, vai julkaisenko ollenkaan. Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että tottakai mä kirjoitan tästä! Koska hitsi sentään, tää on iso juttu.

Janihan pääsi yllättämään mut ihan kokonaan perjantaina. Tiesin kyllä, että meillä tuli perjantaina kaksi ja puoli vuotta yhteen sitä "virallista" seurustelua. En siis ollenkaan ihmetellyt, että haettiin mun töiden jälkeen sushit ja ostin mutakakkuakin. Illalla sain kuitenkin yllättyä isomman kerran.

Jani löysi kyllä juuri mulle niin oikean sormuksen. Se sopii kuin nenä päähän; en ikinä olisi halunnut sitä kultaista sormusta. Kulta ei vaan ole mun väri ja siinä se. 

Mun toiveissa olisi tanssia häävalssit kesällä 2015, mutta aika näyttää pitääkö se paikkaansa vai päädytäänkö vuotta myöhempään. Koska meille tulee kesähäät ja siitä mä en tingi mihinkään suuntaan.

Muita sen enempää hölisemättä; oon nyt vaan niin onnellinen, etten osaa asiaa edes sanoiksi pukea. <3

V: Kylläpä ihminen voi olla arjessaan kiireinen! Mua on vaivannut flunssat ja kuumeet enkä ole oikein ajatustakaan vaivannut blogille - myönnetään. Jos sitä koittaisi taas kerätä voimansa ja palata tämän pariin. Ei me olla hiljennytty.

Nyt teillä kaikilla - lukijoilla ja satunnaisesti ehkä paikalle eksyneillä on mahdollisuus esittää mitä tahansa kysymyksiä, joita päähän juolahtaa! Tällä kertaa osoittakaa kysymykset vain mulle, nää on jotenkin helpompi toteuttaa kuin molempien vastattavat jutut.

Antaa palaa! Aikaa kysymysten laittoon on niin kauan kuin musta tuntuu, että kysymyksiä on riittävästi postaukseen.

anchor tattoo

V: Oon jo useamman kerran täällä puhunut tatuointihaaveistani. Pupu on vaan luikkinut pöksyyn aina, kun olisi pitänyt harkita ajan varaamista. Perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja marssin varaamaan aikaa. Sain kuitenkin kuulla, että voisin ottaa kuvan jo heti samana päivänä, alle tunnin päästä. Pieni paniikki kyllä iski, mutta lupasin palata tunnin päästä takaisin ja niin sitä sitten tehtiin. Erika ja Harri istui nälissänsä odottamassa, että saan kuvani. Ja huh, onneksi se oli nopeasti ohi!

Mä en kyllä ymmärrä muiden höpötystä siitä, ettei se sattuisi. Kyllä mua vaan sattui! Mutta silti ei kyllä hetkeäkään kaduttanut kuvan ottaminen. Oon siihen niin tyytyväinen. Ja kävin siis Helsingissä Hidden Bones liikkeessä enkä kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa!

Mä olen rakastunut. Mitä te tykkäätte?

Wuhuu, -5kg

V: Aloitin tän mun treeniprojektin kesäkuun viimeisillä viikoilla. Päätin, että nyt loppui tämä pehmoilu. Marssin viimeisellä työviikolla läheiselle Elixialle ja liityin jäseneksi. Kahden viikon päästä siitä mulla oli liittymisedun personal trainer tapaaminen. Kuinkas ollakaan. Koukkuun mä jäin ja pyysin ihan oikeita tapaamisia. Aluksi kuuden paketin. Huh huh niitä ekoja treenejä, mähän olin ihan kuollut!! Kuuden jälkeen otin uudet kymmenen kertaa. 

Käyn nyt paljon useammin salilla kuin aluksi. En enää ole kuollut treenien jälkeen. Tottakai väsynyt ja näin, mutta enää en morota pyttyä tai ole vuoteen vankina. Kunto on siis ehdottomasti kasvanut. Painot on kasvanut myös ja matolla pingon kovempaa kuin aluksi. Silti matkaa on vielä. Mutta halusin päivittää tännekin, että missä mennään nyt. Painoa on lähtenyt viisi kiloa! Ja kyllä mä ainakin näen eron.

Sinällään harmi. Aloituskuva on otettu heinäkuun alkupuolella eikä silloin kesäkuussa. Mutta on mulla edes jotain mihin verrata. Kuvitelaa aloituskuvaan vielä mukavaa turvotusta lisäksi, niin tiedätte aloituspisteen. Onneksi otin kuitenkin jotain, koska kyllä tää tsemppaa mua jatkamaan. Suurimman eron näen itse reisissä, vatsassa ja pepussa. Ja omassa energiatasossa.

something new

V: Kovin moni valittelee syyskuusta ja syksystä. Mä puhkun vaan innosta, että alkaa ilmat viilentyä. En ole helteiden parhain ystävä, tykkään kerrospukeutua, rakastan neuleita ja kaulahuiveja. Ja jumaloin villasukkia. On mulle töissä naurettu, kun olen jo joku sadepäivä kiskonut villasukkia jalkaan ja ulkoilen takki päällä, kun muut tarkenee vielä t-paidoissa tai ohuissa pitkähihaisissa. Mutta oon myös vähän vilukissa!

Eilen olin ensimmäistä kertaa töistä koulutuksessa. Oli outoa lähteä muualle kuin päiväkodille. Peilailin itseäni kotihissistä ja napsasin kuvankin. Mun omatkin hiukset on jo kasvanut edes vähän! Tosin latvat pitäisi leikata, joten se siitäkin kasvusta sitten taas. Perjantai-illan suunnitelmat heitti häränpyllyä ja suunnistettiinkin sitten Janin kanssa isoon omenaan niiden omille alepäiville. Mä kun olin bongannut mainoksesta jo superpehmoiset niken treenitopit hyvästä alennuksesta. Vähän ennen kahdeksaa suuntasin tossuni Elixialle treenaamaan. Kieltämättä vähän hassu fiilis treenata lähes tyhjällä salilla, mutta ainakin sain rauhassa treenata eikä ollut vaarana, että laite tai toivottu paino olisi muiden käytössä!

Ja tosiaan niken treenitopit 14.90 (norm. 39.90). En osannut päättää värä, joten otin molemmat! Noi on niin superpehmoisia ja mukavia.

Suosin myös edullisempia treenivaatteita, esim. juuri h&m. Ne on kuitenkin omasta mielestäni ihan hyviä! Sain vihdoin ostettua ne pienemmät treenipöksyt, hintaa aisi olla 19.90. Lisäksi ostin vielä pinkin topin 9.90. Noita toppeja on mulla jo vaikka missä väreissä. Tosin ikävästi kokoa liian isona nykyään, mutta käyttökelpoisia ne on vielä.

Kotiutin myös aiemmin viikolla nämä superpehmoiset hampton rebublicin paidat Kappahlilta. Toppi oli alennuksessa ja pitkähihainen paita maksoi 19.90. Mutta noi on niiiin pehmoiset, että en voinut jättää kauppaankaan, vaikkei suurempaa tarvetta raitapaidoille enää olisikaan. Luultavasti mun on saatava näitä lisää.

Shoppailuiden ja treenin jälkeen on ihana kaivautua peiton alle. Nyt kun sielläkin on vaan ihanan lämmin eikä hiostavan kuuma. Mä tykkään! Kuva on ikävän rakeinen puhelimella pimeässä otettu, mutta menkööt. Nyt pitäisi vielä keksiä tällekin päivälle jotakin tekemistä.