V: Kylläpä ihminen voi olla arjessaan kiireinen! Mua on vaivannut flunssat ja kuumeet enkä ole oikein ajatustakaan vaivannut blogille - myönnetään. Jos sitä koittaisi taas kerätä voimansa ja palata tämän pariin. Ei me olla hiljennytty.

Nyt teillä kaikilla - lukijoilla ja satunnaisesti ehkä paikalle eksyneillä on mahdollisuus esittää mitä tahansa kysymyksiä, joita päähän juolahtaa! Tällä kertaa osoittakaa kysymykset vain mulle, nää on jotenkin helpompi toteuttaa kuin molempien vastattavat jutut.

Antaa palaa! Aikaa kysymysten laittoon on niin kauan kuin musta tuntuu, että kysymyksiä on riittävästi postaukseen.

anchor tattoo

V: Oon jo useamman kerran täällä puhunut tatuointihaaveistani. Pupu on vaan luikkinut pöksyyn aina, kun olisi pitänyt harkita ajan varaamista. Perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja marssin varaamaan aikaa. Sain kuitenkin kuulla, että voisin ottaa kuvan jo heti samana päivänä, alle tunnin päästä. Pieni paniikki kyllä iski, mutta lupasin palata tunnin päästä takaisin ja niin sitä sitten tehtiin. Erika ja Harri istui nälissänsä odottamassa, että saan kuvani. Ja huh, onneksi se oli nopeasti ohi!

Mä en kyllä ymmärrä muiden höpötystä siitä, ettei se sattuisi. Kyllä mua vaan sattui! Mutta silti ei kyllä hetkeäkään kaduttanut kuvan ottaminen. Oon siihen niin tyytyväinen. Ja kävin siis Helsingissä Hidden Bones liikkeessä enkä kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa!

Mä olen rakastunut. Mitä te tykkäätte?

Wuhuu, -5kg

V: Aloitin tän mun treeniprojektin kesäkuun viimeisillä viikoilla. Päätin, että nyt loppui tämä pehmoilu. Marssin viimeisellä työviikolla läheiselle Elixialle ja liityin jäseneksi. Kahden viikon päästä siitä mulla oli liittymisedun personal trainer tapaaminen. Kuinkas ollakaan. Koukkuun mä jäin ja pyysin ihan oikeita tapaamisia. Aluksi kuuden paketin. Huh huh niitä ekoja treenejä, mähän olin ihan kuollut!! Kuuden jälkeen otin uudet kymmenen kertaa. 

Käyn nyt paljon useammin salilla kuin aluksi. En enää ole kuollut treenien jälkeen. Tottakai väsynyt ja näin, mutta enää en morota pyttyä tai ole vuoteen vankina. Kunto on siis ehdottomasti kasvanut. Painot on kasvanut myös ja matolla pingon kovempaa kuin aluksi. Silti matkaa on vielä. Mutta halusin päivittää tännekin, että missä mennään nyt. Painoa on lähtenyt viisi kiloa! Ja kyllä mä ainakin näen eron.

Sinällään harmi. Aloituskuva on otettu heinäkuun alkupuolella eikä silloin kesäkuussa. Mutta on mulla edes jotain mihin verrata. Kuvitelaa aloituskuvaan vielä mukavaa turvotusta lisäksi, niin tiedätte aloituspisteen. Onneksi otin kuitenkin jotain, koska kyllä tää tsemppaa mua jatkamaan. Suurimman eron näen itse reisissä, vatsassa ja pepussa. Ja omassa energiatasossa.

something new

V: Kovin moni valittelee syyskuusta ja syksystä. Mä puhkun vaan innosta, että alkaa ilmat viilentyä. En ole helteiden parhain ystävä, tykkään kerrospukeutua, rakastan neuleita ja kaulahuiveja. Ja jumaloin villasukkia. On mulle töissä naurettu, kun olen jo joku sadepäivä kiskonut villasukkia jalkaan ja ulkoilen takki päällä, kun muut tarkenee vielä t-paidoissa tai ohuissa pitkähihaisissa. Mutta oon myös vähän vilukissa!

Eilen olin ensimmäistä kertaa töistä koulutuksessa. Oli outoa lähteä muualle kuin päiväkodille. Peilailin itseäni kotihissistä ja napsasin kuvankin. Mun omatkin hiukset on jo kasvanut edes vähän! Tosin latvat pitäisi leikata, joten se siitäkin kasvusta sitten taas. Perjantai-illan suunnitelmat heitti häränpyllyä ja suunnistettiinkin sitten Janin kanssa isoon omenaan niiden omille alepäiville. Mä kun olin bongannut mainoksesta jo superpehmoiset niken treenitopit hyvästä alennuksesta. Vähän ennen kahdeksaa suuntasin tossuni Elixialle treenaamaan. Kieltämättä vähän hassu fiilis treenata lähes tyhjällä salilla, mutta ainakin sain rauhassa treenata eikä ollut vaarana, että laite tai toivottu paino olisi muiden käytössä!

Ja tosiaan niken treenitopit 14.90 (norm. 39.90). En osannut päättää värä, joten otin molemmat! Noi on niin superpehmoisia ja mukavia.

Suosin myös edullisempia treenivaatteita, esim. juuri h&m. Ne on kuitenkin omasta mielestäni ihan hyviä! Sain vihdoin ostettua ne pienemmät treenipöksyt, hintaa aisi olla 19.90. Lisäksi ostin vielä pinkin topin 9.90. Noita toppeja on mulla jo vaikka missä väreissä. Tosin ikävästi kokoa liian isona nykyään, mutta käyttökelpoisia ne on vielä.

Kotiutin myös aiemmin viikolla nämä superpehmoiset hampton rebublicin paidat Kappahlilta. Toppi oli alennuksessa ja pitkähihainen paita maksoi 19.90. Mutta noi on niiiin pehmoiset, että en voinut jättää kauppaankaan, vaikkei suurempaa tarvetta raitapaidoille enää olisikaan. Luultavasti mun on saatava näitä lisää.

Shoppailuiden ja treenin jälkeen on ihana kaivautua peiton alle. Nyt kun sielläkin on vaan ihanan lämmin eikä hiostavan kuuma. Mä tykkään! Kuva on ikävän rakeinen puhelimella pimeässä otettu, mutta menkööt. Nyt pitäisi vielä keksiä tällekin päivälle jotakin tekemistä.

music problem

V: Mulla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kun että onpas kiva palata blogin äärelle! Oon pitänyt ensin vähän tahatonta ja sitten tahallista lomaa. Mutta nyt taas uudella innolla, eikös?

Oon tämän parin viikon aikana keskittynyt kovasti treenaamiseen. Kokeillut paljon uusia juttuja ja vihdoin ostanut ne pienemmät treenipöksyt. Jippii, ei tarvitse koko ajan olla kiskomassa housuja korviin, jotta selviää yhdestä sarjasta keskeyttämättä! Ja vähän, tai vähän enemmänkin, treenijuttuihin liittyy asia, josta halusin päästä puhumaan. Nimittäin treenimusiikista!

Mulla on ollut matkassa ipod nano tai oma puhelin, josta oon musat treenin aikana kuunnellut. Molemmissa on kuitenkin ongelma, että mihin ne treenin aikana tungen. Mun mielikuvitus loppuu kesken taskuttomien treenivaatteiden kanssa. Ja onhan toi puhelin aikamoinen halko. Joten huristelin pyörällä hurjaa vauhtia giganttiin ja kotiutin sieltä pienen, söpön ja pinkin ipod shufflen. Ongelmat ratkottu, nyt on vaatteissa klipsillä pysyvä soitin.

Mutta mitä sieltä soittimesta sitten oikein kuuntelisi?

Mä oon kaikessa suhteessa musiikin kanssa vähän onneton. En oikein tiedä, mitä kuuntelisin ja  milloin. Mulla soi samat treenibiisit aina, eikä ne oikeastaan aina edes sovi siihen treeniin. Onpahan vaan jotain mökää, ettei tarvitse kuunnella puhisevia miehiä nostamassa painoja. Anteeksi. Vaikka muuten en aina niin menevästä ja pirtsakasta musiikista tykkää, niin treeneihin oon valinnut juuri sellaista musaa. Oon ajatellut niiden sopivan parhaiten. Mutta apua miten hyvä fiilis xycling tunnilla tulikaan, kun ohjaaja laittoi soimaan vähän rammsteinia! Uutta potkua polkemiseen.

Nyt pyydänkin teiltä vinkkiä, laajentakaa mun soittolistaa! 

Mitä te kuuntelette treeneissä? Mikä tsemppaa ja mistä saa hyvää rytmiä? 

Ja kuten todettu, en ole tässä asiassa mitenkään nirso, vaan kaikki ehdotukset on plussaa!