Wuhuu, -5kg

V: Aloitin tän mun treeniprojektin kesäkuun viimeisillä viikoilla. Päätin, että nyt loppui tämä pehmoilu. Marssin viimeisellä työviikolla läheiselle Elixialle ja liityin jäseneksi. Kahden viikon päästä siitä mulla oli liittymisedun personal trainer tapaaminen. Kuinkas ollakaan. Koukkuun mä jäin ja pyysin ihan oikeita tapaamisia. Aluksi kuuden paketin. Huh huh niitä ekoja treenejä, mähän olin ihan kuollut!! Kuuden jälkeen otin uudet kymmenen kertaa. 

Käyn nyt paljon useammin salilla kuin aluksi. En enää ole kuollut treenien jälkeen. Tottakai väsynyt ja näin, mutta enää en morota pyttyä tai ole vuoteen vankina. Kunto on siis ehdottomasti kasvanut. Painot on kasvanut myös ja matolla pingon kovempaa kuin aluksi. Silti matkaa on vielä. Mutta halusin päivittää tännekin, että missä mennään nyt. Painoa on lähtenyt viisi kiloa! Ja kyllä mä ainakin näen eron.

Sinällään harmi. Aloituskuva on otettu heinäkuun alkupuolella eikä silloin kesäkuussa. Mutta on mulla edes jotain mihin verrata. Kuvitelaa aloituskuvaan vielä mukavaa turvotusta lisäksi, niin tiedätte aloituspisteen. Onneksi otin kuitenkin jotain, koska kyllä tää tsemppaa mua jatkamaan. Suurimman eron näen itse reisissä, vatsassa ja pepussa. Ja omassa energiatasossa.

something new

V: Kovin moni valittelee syyskuusta ja syksystä. Mä puhkun vaan innosta, että alkaa ilmat viilentyä. En ole helteiden parhain ystävä, tykkään kerrospukeutua, rakastan neuleita ja kaulahuiveja. Ja jumaloin villasukkia. On mulle töissä naurettu, kun olen jo joku sadepäivä kiskonut villasukkia jalkaan ja ulkoilen takki päällä, kun muut tarkenee vielä t-paidoissa tai ohuissa pitkähihaisissa. Mutta oon myös vähän vilukissa!

Eilen olin ensimmäistä kertaa töistä koulutuksessa. Oli outoa lähteä muualle kuin päiväkodille. Peilailin itseäni kotihissistä ja napsasin kuvankin. Mun omatkin hiukset on jo kasvanut edes vähän! Tosin latvat pitäisi leikata, joten se siitäkin kasvusta sitten taas. Perjantai-illan suunnitelmat heitti häränpyllyä ja suunnistettiinkin sitten Janin kanssa isoon omenaan niiden omille alepäiville. Mä kun olin bongannut mainoksesta jo superpehmoiset niken treenitopit hyvästä alennuksesta. Vähän ennen kahdeksaa suuntasin tossuni Elixialle treenaamaan. Kieltämättä vähän hassu fiilis treenata lähes tyhjällä salilla, mutta ainakin sain rauhassa treenata eikä ollut vaarana, että laite tai toivottu paino olisi muiden käytössä!

Ja tosiaan niken treenitopit 14.90 (norm. 39.90). En osannut päättää värä, joten otin molemmat! Noi on niin superpehmoisia ja mukavia.

Suosin myös edullisempia treenivaatteita, esim. juuri h&m. Ne on kuitenkin omasta mielestäni ihan hyviä! Sain vihdoin ostettua ne pienemmät treenipöksyt, hintaa aisi olla 19.90. Lisäksi ostin vielä pinkin topin 9.90. Noita toppeja on mulla jo vaikka missä väreissä. Tosin ikävästi kokoa liian isona nykyään, mutta käyttökelpoisia ne on vielä.

Kotiutin myös aiemmin viikolla nämä superpehmoiset hampton rebublicin paidat Kappahlilta. Toppi oli alennuksessa ja pitkähihainen paita maksoi 19.90. Mutta noi on niiiin pehmoiset, että en voinut jättää kauppaankaan, vaikkei suurempaa tarvetta raitapaidoille enää olisikaan. Luultavasti mun on saatava näitä lisää.

Shoppailuiden ja treenin jälkeen on ihana kaivautua peiton alle. Nyt kun sielläkin on vaan ihanan lämmin eikä hiostavan kuuma. Mä tykkään! Kuva on ikävän rakeinen puhelimella pimeässä otettu, mutta menkööt. Nyt pitäisi vielä keksiä tällekin päivälle jotakin tekemistä.

music problem

V: Mulla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kun että onpas kiva palata blogin äärelle! Oon pitänyt ensin vähän tahatonta ja sitten tahallista lomaa. Mutta nyt taas uudella innolla, eikös?

Oon tämän parin viikon aikana keskittynyt kovasti treenaamiseen. Kokeillut paljon uusia juttuja ja vihdoin ostanut ne pienemmät treenipöksyt. Jippii, ei tarvitse koko ajan olla kiskomassa housuja korviin, jotta selviää yhdestä sarjasta keskeyttämättä! Ja vähän, tai vähän enemmänkin, treenijuttuihin liittyy asia, josta halusin päästä puhumaan. Nimittäin treenimusiikista!

Mulla on ollut matkassa ipod nano tai oma puhelin, josta oon musat treenin aikana kuunnellut. Molemmissa on kuitenkin ongelma, että mihin ne treenin aikana tungen. Mun mielikuvitus loppuu kesken taskuttomien treenivaatteiden kanssa. Ja onhan toi puhelin aikamoinen halko. Joten huristelin pyörällä hurjaa vauhtia giganttiin ja kotiutin sieltä pienen, söpön ja pinkin ipod shufflen. Ongelmat ratkottu, nyt on vaatteissa klipsillä pysyvä soitin.

Mutta mitä sieltä soittimesta sitten oikein kuuntelisi?

Mä oon kaikessa suhteessa musiikin kanssa vähän onneton. En oikein tiedä, mitä kuuntelisin ja  milloin. Mulla soi samat treenibiisit aina, eikä ne oikeastaan aina edes sovi siihen treeniin. Onpahan vaan jotain mökää, ettei tarvitse kuunnella puhisevia miehiä nostamassa painoja. Anteeksi. Vaikka muuten en aina niin menevästä ja pirtsakasta musiikista tykkää, niin treeneihin oon valinnut juuri sellaista musaa. Oon ajatellut niiden sopivan parhaiten. Mutta apua miten hyvä fiilis xycling tunnilla tulikaan, kun ohjaaja laittoi soimaan vähän rammsteinia! Uutta potkua polkemiseen.

Nyt pyydänkin teiltä vinkkiä, laajentakaa mun soittolistaa! 

Mitä te kuuntelette treeneissä? Mikä tsemppaa ja mistä saa hyvää rytmiä? 

Ja kuten todettu, en ole tässä asiassa mitenkään nirso, vaan kaikki ehdotukset on plussaa! 

who could ever ask for more?

V: Löllöviikonloput on ihania, kun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta välillä on myös kiva tunkea kalenteri täyteen kaikkea kivaa ohjelmaa. Tämä juuri taakse jätetty viikonloppu oli juuri sellainen, kiireinen, mutta niin ihana.

Lauantain aloitin jo aikaisin lähtemällä lyhkäiseen treeniin salille. Treeninä toimi tällä kertaa ihan vaan puolen tunnin juoksut matolla. Viime viikko oli treenien kannalta tosi ahkera, joten vähän keveämpi noin aamuun. Mähän olin salilla jo tikkana heti ysin jälkeen, kun aukesi.

Pikatreenin jälkeen polkaisin äkkiä kotiin suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Lähdettiin suunnistamaan Janin kanssa kohti Heurekaa. Jani tahtoi välttämättä nähdä sen Body näyttelyn, ja olihan se kieltämättä mielenkiintoinen. Mulla on lapsuudesta Heurekasta mahtavia muistoja, kun käytiin siellä siskon ja mummin kanssa. Ja lapsena sieltä kyllä saa enemmän irti, mutta hauskaa se oli näinkin. Mitä vähän hinta kyllä kirpaisi ihmeteltävän määrään verrattuna. Kamera mulla oli kyllä mukana, mutta se vaan jäi laukkuun, kun aluksi kierretyssä näyttelyssä ei saanut kuvia ottaa.

Heurekan ihmeiden jälkeen suuntasin äidille ja Jani kotiin. Rupattelin ihanat jutut äidin kanssa, kun pitkästä aikaa nähtiin ihan kasvotusten ajan kanssa. Kyllä vaan voi olla ikävä äitiä, vaikka tässähän me asutaan ihan lähekkäin! Mietittiin ja pohdittiin sunnuntaita ja sain vielä poikkeuksellisesti autokyydin kotiinkin myöhäisen kellonajan vuoksi.

Sunnuntaikin alkoi aikaisella herätyksellä. Oli miten oli, aamunraikkaana ja niin luonnollisena, mitä musta vaan saa. Sunnuntain suunnitelmissa oli lähteä saattamaan siskoa opistolle Keski-Suomeen. Sama reissu tehtiin vuosi sitten ja halusin välttämättä lähteä mukaan tälläkin kerralla. Musta on vaan kiva istua autossa, rupatella mukavia ja katsella maisemia. Ja toki välillä ajaa itsekin pätkä. Mä en vaan ymmärrä, milloin mulle on kehittynyt näin huonot peppuhermot. Jo hetken istuminen tekee tosi tiukkaa ja se suorastaan sattuu ja on hankalaa. Kyytiläisenä vielä voi vaihtaa penkissä asentoa edes hiukan, mutta ratin takana on vähän turha toivo paljonkaan pyöriä.

Mutkien ja äidin ja siskon jyväskyläkiukkujen jälkeen päästiin perille opistolle ja saatiin kannettua siskon omaisuus pieneen huoneeseen. Onnea opiskeluille, koitas viihtyä siellä!

Lähdettiin äidin kanssa niin nopsaan kotimatkalle, mitä sieltä vaan nyt ehdittiin, sillä kummallakin aikaiset työaamut. Kotimatka sujui leppoisasti höpötellen ja ihmeellisiä kaahareita kauhistellen. En vaan ymmärrä niitä älyttömiä ohittelijoita tai autojen väleissä hurjaa vauhtia puikkelehtivia moottoripyöriä. Päästiin kummatkin kuitenkin turvallisesti kotiin. Takana on kiireinen viikonloppu eikä kotona ole tullut vietettyä aikaa oikeastaan kuin yöt, mutta se ei haittaa. Naureskeltiin jo äidinkin kanssa, että tää viikonloppu tuntui kestäneen yhden ylimääräisen päivän ja jotenkin olokin on tavallista levänneempi. Tätä fiilistä useamminkin!

Hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti olette yhtä virkeitä!

feel the happiness

V: Pakko tykätä siitä, että on perjantai! Vaikka ei sillä, tää viikko on ollut ihan kiva. Treenien osalta varsinkin tosi onnistunut. Mua on vaan harmittanut varmaan joka treenin aikana jossain vaiheessa mun kengät. Ne on painavat, epämukavat ja vielä kaiken kukkuraksi liian isot. Mä kun ostin joskus monta vuotta sitten sellasia "kasvunvarakenkiä". Pyhpah typerys, ei se jalka ole mihinkään kasvanut ja oon jumppaillut sitten koon tai puolitoista liian suurissa kengissä. Kyllä huomaa, juoksumaton jälkeen on rakot kantapäissä.

Siksi mun haaveissa on ollut uudet sisätreenikengät. Uloshan mä ostin jo turusta mitä parhaimmat juoksukengät, kun vanhojen kohdalla oli tää aikalailla sama ongelma. Olen kuolannut kenkiä milloin kaupassa ja milloin koneella, mutta voi surku niiden suosikkitossujen hintoja! Tänään töistä kotia kohti kävellessä kurkistin sähköpostin - myös sen stadiumin mainosviestin ja HAHAA kaikki kengät -20%. Kahdesti ei tarvinnut miettiä, vaan kipitinpä matkan varrella olevaan stadiumiin!

Siellä ne suosikkitossut odotti mua kiltisti hyllyssä. Piti vaan osata valikoida, minkä väriset tossut ottaisin. Punnitsin mustia, sinisiä ja pinkkejä. Ehkä vähän tylsästi päädyin kuitenkin näissäkin tossuissa mustiin. Jalkojen ei tarvitse räiskyä, treenipaidat sitten mielummin vaikka kaikissa väreissä. Hintaahan tossuilla oli alunperin 109e, mutta alennuksen jälkeen enää 87. Eihän se jättisuuri alennus ole, mutta sopivasti, että minä raaskin kiikuttaa täydelliset tossut kassan kautta kotiin. Ja nämähän ei painakaan yhtä paljon kuin vanhat syntisen painavat kengät, eli kivempi kanniskella mukanakin!

Jos joku saa treeni-innostuksen huippuunsa niin kyllä se on uudet treenitossut. Ainakin mulla. Tänään oli suunnitelmissa pitää välipäivä salilla käymiseltä, mutta saa nähdä kipitänkö illemmalla kokeilemaan tossukoitani. Ainakin sovittaessa ne on ollut joka kerta mitä mukavimmat. Tämä taitaa olla sitä materiaalionnellisuutta. Seuraavaksi sitten uudet treenipöksyt, nuo molemmat edelliset kun alkaa olla kiskottavaa sorttia.