Tosiasiahan on se, että mä olin jo niin tottunut niihin karvapalloihin jaloissa. Kun keittiössä avasi tonnikalapurkin tai kokkaili katkaravusta, siellä oli poikkeuksetta myös joku jaloissa vinkumassa. Kun oli paha mieli ja hautautui sohvan pohjalle, käpertyi toinen kainaloon tuhisemaan. Kotiin tullessa jostakin kuului "mau" ja pian sitä oltiin puskemassa ja kiehnäämässä.
Oon ihan toivoton kissanainen ja tiedän sen hyvin. Ikävää on se, että Jani on noille ronteille allerginen. Ollaan kuitenkin suunniteltu kissan ottamista. Mä en vaan kestä, jos en saa omaa palleroa. En vaikka noita kahta voin mennä rapsuttelemaan milloin vain äidin luokse. Pitäisi vain kysyä, saako tänne asuntoon ottaa kissaa. Entä jos ei???!?!?!?
 |
| we♥it kaikki kisut |
Ei muuta kuin että MIJAUUU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti