V: Mä voin suoraan sanoa, että
tää postaus tulee sisältämään paljon tekstiä! Eikä tarkotus ole nyt vaan angstailla, vaan ihan muutenkin kertoilla juttuja. Ehkä näistäkin saa pienen käsityksen hippusen musta..
1. Rakastan erilaisia villajuttuja! Villasukat on mulle oikea rakkaus ja kesän ainoita isoja miinuksia onkin se, ettei sillon ole villasukka-aika. Mulla on syksyllä, talvella ja keväällä joka päivä villasukat jalassa ja mulla on niitä oikeasti kasoittain! Toiset naiset tykkää laukuista ja kengistä, mä tykkään villasukista. <3
Toinen on, et rakastan kaikkia isoja villapaitoja ja erilaisia neuleita! Samaan mainitsen kaikki söpöt ylikivat mekot ja myönnän jälleen, että en viihdy hoisuissa lainkaan. Hypin aina mekoissa ja pitkissä paidoissa enkä edes omista kun yhdet kunnolliset housut - ostettu vuosia vuosia sitten.
2. Vihaan joulua. Vihaan kaikkea erityisesti siihen liittyvää, paitsi glögiä ja pipareita. Tykkään kyllä viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa ja onhan se lomakin todella kiva plussa siinä, mutta silti joulu on mun vihalistalla kärkipaikoilla. Tuun olemaan töissä se, joka on joulun alla ja heti sen jälkeen töissä. Mun jouluihin liittyy tosi inhottavia muistoja, ahdistusta ym. tosi kivaa, joten mulle siitä ei ole muodostunut mitään iloista juhlaa. Aina peläten odottelen loka-marras-joulukuun joulun tuloa ja hihkun riemusta sen mentyä ohi.
3. Mun ihan suurimpiin pelkoihin kuuluu yksin jääminen ja yksinäisyys. Oon oikeastaan aina ollut tosi yksinäinen. Ja tähän väliin joku tulee sanomaan, että no onhan mulla ystäviä. On, mutta se ei tarkota etteikö vois olla yskinäinen. Läheisiä ystäviä mulla ei ole montaakaan. Kasvaminen ja välimatkat on hiertäny myös monia ystävyyssuhteita viime vuosien aikana. Kärsin vuosi sitten jatkuvista painajaisista, jotka koski juuri läheisten menettämistä - ne oli unia läheisten kuolemasta ja näin niitä siis noin kuutena tai jopa seitsemänä yönä viikossa.
Yhtenä osana tähänkin nään mun hirveen ujouden. En mä tuttujen ihmisten kanssa ole mikään hissukka tuppisuu, mut vähän vähemmän tuttujen kanssa mun on tosi vaikee saada suuni auki, vaikka päässä pulppuaa sanottavaa vaikka muille jakaa. Enkä tee sitä todellakaan tahallani, niin mieluusti vaan höpöttelisin. Kai mua pelottaa, että mulle nauretaan ja pidettäisiin nolona - käänteistä.
4. Mulla on tosi huono kielipää! Oon todella todella huono kielissä. Monia ihan ärsyttää, kun en mä ymmärrä jotain englannin kiemuroita, jotka monille on ihan selvääkin selvempää. Ja varmasti sillä on osuutta asiaan, että mun A1 kieli on saksa ja se alkoi mulla ekalla luokalla, englanti alkoi vasta neljännellä. Pitkään osasin saksaa paljon paljon enemmän kun englantia, ja osaan varmaan edelleen, tarttis vaan pikkuisen virkistystä se. Saksaa kuitenkin niin harvoin tarvitsee/pystyy käyttää. Musta ois kyllä tosi kiva ollu mennä vaikka kielimatkalle, vaihtariksi tai vaikka miksi, mutta tällä kielipäällä selviän vaan tän maan rajojen sisäpuolella. Onhan se surullista.
5. Oon tosi epävarma ulkonäöstäni ja erityisesti painostani. Tää on ollu mulle arka asia jo ihan hirveen kauan. En ole ollut valtaosaan sulautuva lapsi/nuori vaan erottunut joukosta ja joutunut kiusatuksikin siitä. Koen usein muiden kehut jonkinlaiseksi velvollisuudeksi ja niitä on tosi vaikea ottaa tosissaan. Koska olen epävarma myös vartalostani, yritän peitellä hirveästi kaikkea pukeutumalla isoihin paitoihin/mekkoihin. Rannalla loikoilut tai mitkään muutkaan vähissä vaatteissa hengailut on mulle totista pakkopullaa enkä voisi kuvitellakaan mitään kavereiden keskeistä saunailtaa.
Mulla on muutenkin todella todella huono itsetunto ja se saa kolhuja kohtalaisen helposti. Sitä on kuitenkin lyttäilty vuosien ja vuosien ajan lähes päivittäin, joten hidasta sen paraneminen on, vaikka nyt ei niin usein enää kolhuja saakaan.
6. Mulla on hirmuinen hinku muuttaa omaan kotiin. Sormet syyhyilee päästä järjestelemään ja sisustamaan. Kaipaan jo omaa rauhaa ja itsenäisyyttä. Katselen vähän väliä erilaisia vuokra-asuntoja ja revin hiuksia päästäni pääkaupunkiseudun asuntojen hinnoista. Siksi oon miettiny, että ehkä sitä muuttaisi pääkaupunkiseudun ulkopuolelle (mutta ei todellakaan minnekään kauas siitä!). Muutenkin, täällä on vähän turhan paljon ihmisiä mun makuun - vihaanhan isoja ihmismassoja ja liikaa vilskettä.
Oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en opiskelun aikana vielä pysty/jaksa muuttaa, en saa tehtyä tarpeeksi töitä enkä halua kituuttaa jollain tuilla. Syksyllä olisi kuitenkin tarkotus muuttaa.
7. Ystävät, läheiset ja perhe on mulle todella tärkeitä. Oon onnekas, että mulla on sellainen äiti ja suku, mitä mulla on. Tähän mä en laske erästä nimeltä mainitsematonta henkilöä. Vaikeina aikoina toista tuetaan ja kyllä sitä saa piristäviä ja tukevia viestejä heti, kun on vaikeeta. Tottakai välillä harmittaa, kun mikään ei tunnu pysyvän sukulaisiltakaan salassa, mutta lopulta kun ajattelee niin välittämistähän se vain on, ja välitänhän minäkin niistä.
Ystävistä jo mainitsin sen verran, että ei mulla niitä kovinkaan montaa ole. Mutta silti ne jotka mulla on, on mulle todella rakkaita enkä vaihtaisi pois millään. Mulla on ihana paras ystävä ja poikaystävä, joista molemmista oon tosi iloinen ja onnellinen. <3
8. Oon kova haaveilemaan, mutta lyttään kaikki haaveeni sen saman tien. Mulla saattaa mennä kokonaisia päiviä jossain haavemaailmassa, kuvittelen ja mietin kaikenlaista. Haaveilen ja mietin tulevaisuutta, sillon oon tosi onnellinen. Haaveiluvaiheen jälkeen mulla tulee kuitenkin aina todelliseen maailmaan paluu ja se tulee kyllä rymistellen. Mun on oikeastaan vaikea uskoa hyvään tulevaisuuteen tai muutenkaan hyviin asioihin, oon varma että ne menee mönkään kuitenkin jollain tapaa. En tykkää tästä piirteestä itsessäni, mutta sellanen mä olen.
