kahden kuukauden jälkeen

Onko tottakaan, että edellisestä kirjoituksesta on jo kaksi kuukautta.. Tosiaan tunnen itseni huonoksi ja laiskaksi bloggaajaksi. Mutta toisaalta ajateltuna, ei mulla ole pahemmin ollut mitään kirjoitettavaakaan. Raskautta en jotenkin liian yksityiskohtaisesti ole halunnut/osannut käsitellä blogissa, joten siitäkään en ole osannut kirjoittaa. Ja tosiaan oon saikkuillut nyt äitiysloman alkuun saakka, joka virallisesti alkoi tänään. Jotenkin hurjaa, sitä on koko ajana ajatellut äitiysloman alkavan, kun pienen saapuminen on aivan lähellä. Ja niinhän se on!
Ja vaikka en ole blogia kirjoittanut, on se ollut mulla ajatuksissa. Ja haluan jakaa viimeiset metrit masun kanssa ja kun vauva-arki alkaa. Valmistautukaa siis näkemään postauksia useammin. Mä harjoittelen taas kameran kiikuttamista mukanani!

Ensimmäisenä haluan päästä kertomaan mulle järjestetyistä ihanista baby showereista! Erika kutsui mun ihania ystäviä viettämään viime sunnuntaina iltapäivää meille. Ikävä syysflunssa vei tyttöjä, mutta onneksi myös moni pääsi paikalle, oli todella ihana nähdä kaikkia!

Tarjoilut oli nyyttäriperiaatteella. Ja voi namskis mitä kaikkea hyvää pöydästä löytyikään. Niin herkullisia, että eihän niistä ehtinyt ja muistanut kuvaakaan ottaa, kun piti hyökätä kimppuun! Erikan leipoma kakku sentään tuli kuvattua ennen kun sekin katosi parempiin suihin. Paljon ei kyllä tarjoiluista jäänyt jäljelle.

Iltapäivä kului kuulumisia vaihdellen ja jutellen. Ja paljon vauvajuttuja! Ystävät kirjoittivat jokainen myös lapulle veikkauksia pojan syntymäpäivästä, syntymäpituudesta sekä painosta. Lisäksi erillisille pikkulapuille jokainen kirjoitti nimiveikkauksia. Niitä on kyllä hauska päästä lukemaan sitten, kun ollaan päätetty pojan nimi varmasti. Meillä on kyllä ihana nimi valmiina, mutta eihän sitä varmaksi tiedä, näyttääkö poika nimeltä ja pitääkö nimeä vielä lähteä ehkä muuttamaan. Voi kun pian pääsisi jo ihastelemaan pientä!

Eikä poika ilman lahjojakaan jäänyt. Ystävät olivat löytäneet mitä ihanempia lahjoja pojalle, ja sain muutaman itsellenikin. Ja sellaisia leluja ja vaatteita, joita olisin hyvin voinut ostaa itsekin meidän pojulle! Kiitokset vielä kaikille muistaneille. <3

Ja nyt vain odotellaan. Lähipäivinä pitäisi pestä vielä viimeiset pikkupyykit ja pedata ehkä jo pieni sänkykin odottamaan käyttäjäänsä. Tosin ei ihan vielä, mutta pian. Mulla on joku pesänrakennusvietti taas päällä, voisin vain järjestellä kotona kaiken valmiiksi. Harmi, että tämä olo vähän rajoittaa ja tarvitsen moneen asiaan muiden apua. Mutta kyllä meillä valmista on, kun poika päättää saapua.

Ihanaa alkavaa syksyä!

potkuja

Sairaslomalla on oikeastaan tosi tylsää, kun pitää olla rauhakseen. Plääh. Sairasloma siis jatkui vielä viikolla supistusten ja selkäkipujen vuoksi, joten täällä sitä ollaan edelleen kotona. Perjantaina alkaa sitten neljän viikon kesäloma - vihdoin! Odotan niin innolla mökkireissua ja lähdetään äidin ja siskon kanssa myös Turkuun yhdeksi yöksi.

Postausaiheet on vähän kiven alla, kun mun päivät kuluu sängyllä löhöten tai jos oikein hurjaksi ryhdyn, siirryn sohvalle katsomaan gossip girliä. Eli kova on meno, ja paljon kuvattavaa.

Mutta jotta postauksesta ei ihan tylsä ja kuvaton tule, saatte pienen videon. Siellä se poju jumppailee! <3

kun ei vain tiedä, pitäisikö kirjoittaa

Innoissani kerroin pari viikkoa sitten, että saadaan pian tietää vauvan sukupuoli. Ja niin me totisesti kyllä saatiinkin tietää. Ei vaan tuntunut siltä, että haluaisin asiaa heti blogissa olla huutelemassa. Yllätyin oikeastaan siitä tunteesta itsekin. Vauvan sukupuoli vaan tuntui niin, no, henkilökohtaiselta. Mutta nyt asiaa pohdittuani, kyllä mä haluan sen kertoa ja muutenkin blogiin kirjoittaa. Kun näiden viikkojen aikana olen todella miettinyt sitäkin, että haluanko koko blogia sittenkään pitää. Mutta höpsikset näille fiiliksille ja hymyillen kohti tulevaa!

Ja kuten ehkä hiukan näistä vaatteista päätellä saattaakin - meille syntyy pieni poika. Kaikista tyttöoloistani huolimatta, osoittautui asukki kuitenkin pojaksi. Nyt olen elellyt menneet viikot vaaleansiniset lasit päässäni, enkä voisi olla onnellisempi.

Tämä postaus jää tyngäksi, sillä haluan päästä kertomaan monista jutuista omissakin postauksissaan, mutta kerronpa kuitenkin pikakuulumiset instagramkuvien kanssa. Mua voi siis seurata instagramissa @nihru.
[1.] Helteillä käytiin siskon kanssa ostamassa ekat suomalaiset mansikat, vaikkakin sitten kasvihuonemansikat, ja istuttiin espalla mutustamassa niitä. Hyvää oli, nyt kun ne oikeat kesämansikat vielä saataisiin!
[2.] Massu se kasvaa kovaa vauhtia!
[3.] Yritin kuvata vaateostoksia, mutta Jade oli eri mieltä. Ja on muuten joka ikinen kerta, kun kaivan vauvanvaatteet esille kuvatakseni. Siinä se kissa nököttää keskellä vaatekasaa.
[4.] Laiska aamu oli eilen. Tai oli oikeastaan laiska päivä. Vietän nyt kaksi viikkoa saikulla kipujen ja supistusten vuoksi. Toivottavasti olo helpottaa ja pääsen taas töihin, tai edes nauttimaan kesästä.

Ihanaa kesää ja lomaa kaikille lomalaisille!

jo toukokuun puoliväli

Blogikoomasta huomenta.

Välillä mä oikeasti mietin, että onko tässä bloggaamisessa enää mitään järkeä. Tää uusi osoite ja blogi ei tunnu ollenkaan omalta. En ole tyytyväinen ulkoasuun, mutta en saa sitä muokatuksikaan. Blaah, mitä ihania tekosyitä. Todellinen syy on, että mua on viime aikoina laiskottanut ihan pirusti. On vaan helpompi jättää kamera hyllylle ja nautiskella, kun kantaa sitä kameraa mukana ja koittaa ikuistaa elämää. Mutta olenko siihen tyytyväinen? En. Jälkeenpäin harmittaa. Eikä sitä asiaa ratkaista, kun ottamalla se kamera mukaan ja on vaan opeteltava räpsimään uudelleen. Mikä ihmeen kynnys sitä on oikeasti kantaa ja kaivaa laukusta? Niinpä.

Oon paljon pohtinut myös sitä asiaa, että haluanko blogia pitää vauvan syntymän jälkeen. Mitä kaikkea mä haluan silloin paljastaa elämästäni. Ja minkä verran mulla on kerrottavaa, jos rajaan vaikka kokonaan vauvan ja vauvan kanssa touhuilut ulkopuolelle. Kaikkea sitäkin tulee mietittyä, mutta pakkohan ne päätökset on joskus tehdä. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä mä haluan blogata. Kyllä mä haluan herätä täältä koomastani ja sen myös aion tehdä. Tiedän sanoneeni niin monet kerrat, mutta tää on vahvempi fiilis nyt. Niskasta kiinni ja ulkoasun kimppuun siis!

Mitä mulle sitten kuuluu kaikkien näiden viikkojen jälkeen, kun edellisen kerran kirjoitin maaliskuussa.. Ei oikeastaan niin suurta ja kummallista. Mahaa kasvatellessa, pienen liikkeitä ihmetellessä. Pääasiassa olen voinut tosi hyvin. Ajatus siitä, että reilu kuukausi kesälomaan ja kesäloman jälkeen ei enää kuukauttakaan töitä ennen äippäloman alkua on hurja, mutta niin tämä aika vaan menee. Toukokuu on puolessa välissä, kuten myös raskaudessa puoliväli ohitettiin keskiviikkona.

Oon edelleen jatkanut salilla käymistä ja liikkumista kaiken jaksamiseni mukaan. Kilot onkin onneksi pysynyt tähän saakka ainakin hyvin kurissa, mutta nythän niitä taitaakin vasta alkaa kuulua. Mutta toisaalta, pitääkö ihmisen stressata jostain sellaisistakin jatkuvasti. Voin hyvin ja se on tärkeintä, kerääntyneet kilot ehtii kyllä tiputtaa sitten myöhemmin. Kunhan nyt toki katsoo, mitä suuhunsa pistää.

Kohta pääsen kunnolla ostoksille. Tiistaina jos selville saataisiin pikkuviikarin sukupuoli. Nyt saattekin halutessanne heittää veikkauksia, onko hän tyttö vai kenties poika? Saa nähdä, kuka arvaa oikein!

Palaillaan, mä lupaan olla ahkerampi kameran sekä postausten kanssa!

elossa ollaan, ja täällä taas!

Blogi muutti, mutta hiljaiselo jatkui. Mua ihan oikeasti surettaa tämmönen huono bloggaaminen. Mutta nyt voin vihdoin jopa valoittaa, mistä tää superhiljaisuus on johtunut!

Tosiaan lähdettiin äidin kanssa kahdestaan reissaamaan merellä, käytiin päiväreissu Tukholmassa. Mä en ymmärrä miten onneton kuvaaja olin koko reissun ajan. Kuvasaldo on tasan eka kuva kampista, kun odottelin äitiä ja toinen on paluumatkan aamiaiselta. Näiden kahden lisäksi otin yhden kuvan ravintolasta, jossa syötiin Tukholmassa, mutta sitä en tahdo julkistaa edes. Niin mikä bloggaaja... Reissu oli kuitenkin onnistunut ja sitä ihan oikeeta rentoutumista parhaimmillaan sekä laatuaikaa äidin kanssa. Mutta ei tääkään reissu se oikea syy hiljaisuudelle ollut!

Se todellinen syy hiljaisuudelle on tässä. Mä olen ollut niin uppolaiskaväsynyt sekä muutenkaan voinnissa ollut kehumista. Meille tosiaan syntyy syksyvauva. Ollaan ihan onnesta soikeina! Ja oon halunnut hihkua tätä heti plussasta, mutta parempi oli hyssytellä vielä. Väsymys teki siitä helppoa!

Nyt meneillään rv13+3, eli vielä hyvin alkutaipaleella tosiaan ollaan. Olo alkaa kuitenkin olla jo parempi, joten eiköhän elämä vähitellen taas ala bloginkin puolella kukoistaa. Painin vielä bannerin kanssa, mutta eiköhän siitäkin ihan hyvä vielä tule.

Tynkäiset moikat täältä laiskanlinnasta, elossa ollaan - voisko sanoa, että pitkästä aikaa!