Blogi muutti, mutta hiljaiselo jatkui. Mua ihan oikeasti surettaa tämmönen huono bloggaaminen. Mutta nyt voin vihdoin jopa valoittaa, mistä tää superhiljaisuus on johtunut!
Tosiaan lähdettiin äidin kanssa kahdestaan reissaamaan merellä, käytiin päiväreissu Tukholmassa. Mä en ymmärrä miten onneton kuvaaja olin koko reissun ajan. Kuvasaldo on tasan eka kuva kampista, kun odottelin äitiä ja toinen on paluumatkan aamiaiselta. Näiden kahden lisäksi otin yhden kuvan ravintolasta, jossa syötiin Tukholmassa, mutta sitä en tahdo julkistaa edes. Niin mikä bloggaaja... Reissu oli kuitenkin onnistunut ja sitä ihan oikeeta rentoutumista parhaimmillaan sekä laatuaikaa äidin kanssa. Mutta ei tääkään reissu se oikea syy hiljaisuudelle ollut!
Se todellinen syy hiljaisuudelle on tässä. Mä olen ollut niin uppolaiskaväsynyt sekä muutenkaan voinnissa ollut kehumista. Meille tosiaan syntyy syksyvauva. Ollaan ihan onnesta soikeina! Ja oon halunnut hihkua tätä heti plussasta, mutta parempi oli hyssytellä vielä. Väsymys teki siitä helppoa!
Nyt meneillään rv13+3, eli vielä hyvin alkutaipaleella tosiaan ollaan. Olo alkaa kuitenkin olla jo parempi, joten eiköhän elämä vähitellen taas ala bloginkin puolella kukoistaa. Painin vielä bannerin kanssa, mutta eiköhän siitäkin ihan hyvä vielä tule.
Tynkäiset moikat täältä laiskanlinnasta, elossa ollaan - voisko sanoa, että pitkästä aikaa!
lauantai 29. maaliskuuta 2014
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
aika aloittaa alusta
V: Olen useampaankin otteeseen puhunut oman blogin perustamisesta. Nyt olen päätökseni tehnyt ja aion siis siirtyä uuden blogin puolelle 15.3. eli ensi lauantaina. Blogilla ei ole muita kirjoittajia, Erika jää tämän blogin puolelle ja päättää itse jatkosta.
Take me to infinity on ollut mulle iso juttu ja olen viihtynyt sen parissa, mutta nyt on aika aloittaa bloggaaminen taas yksin. Tiedän, että viime aikoina olen ollut todella hiljainen, mutta tää blogi on vaan tökkinyt pahasti, ei ole tuntunut enää omalta. Nyt inspistä löytyy, mutta uudella osoitteella. Toivottavasti löydän teidät myös uudesta osoitteesta!
On aika sanoa kiitos ja näkemiin tämän blogin osalta. Kestihän se monta vuotta. Mutta ei tämä ole loppu, tämä on uuden alku.
Jatkossa mut voi löytää osoitteesta:
witheverystep-viivi.blogspot.fi/
Fiksailen ulkoasun ja kaikki kuntoon muuttopäiväksi, mutta liittyä voitte jo. En tiedä saanko siirrettyä vanhoja tekstejä, tai haluanko niin edes tehdä. Saa nähdä. Nyt se on näkemiin!
Take me to infinity on ollut mulle iso juttu ja olen viihtynyt sen parissa, mutta nyt on aika aloittaa bloggaaminen taas yksin. Tiedän, että viime aikoina olen ollut todella hiljainen, mutta tää blogi on vaan tökkinyt pahasti, ei ole tuntunut enää omalta. Nyt inspistä löytyy, mutta uudella osoitteella. Toivottavasti löydän teidät myös uudesta osoitteesta!
On aika sanoa kiitos ja näkemiin tämän blogin osalta. Kestihän se monta vuotta. Mutta ei tämä ole loppu, tämä on uuden alku.
Jatkossa mut voi löytää osoitteesta:
witheverystep-viivi.blogspot.fi/
Fiksailen ulkoasun ja kaikki kuntoon muuttopäiväksi, mutta liittyä voitte jo. En tiedä saanko siirrettyä vanhoja tekstejä, tai haluanko niin edes tehdä. Saa nähdä. Nyt se on näkemiin!
![]() |
| kuva täältä |
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
"ootko sä lopettanut bloggaamisen?"
Tottatosiaan, mua ei ole pahemmin blogissa näkynyt, vaikka aktiivisesti olenkin taka-alalla häärännyt. Muokannut pieniä juttuja blogin ulkoasussa ja ajatuksissa vähintään blogi on ollut usein. Kai voisi kuitenkin sanoa, että olen potenut jotakin "blogimasennusta", ei vain ole innostanut. Kuvia olen ottanut lähinnä puhelimella ja niitäkin laiskasti. Mitä harvemmin sen kamerankin esiin kaivaa, sitä hankalampaa se on! Mutta otsikkoon vastatakseni; ei, mä en ole lopettanut. Mä yritän kovasit tässä taas palailla ja kirjoittaa. Jos ketään enää täällä on seuraamassa edes!
Koska mulla ei juuri nyt ole kummempaa kerrottavaa, kuvaoksennan tähän kuulumisiani menneiltä viikoilta:

1.&2. Vietettiin tyttöjeniltaa Hannahin ja Erikan kanssa. Aloitettiin ensin kokkaamalla ja syömällä meillä hyvää ruokaa ja jatkettiin sitten vielä iguanaan.

3. Laittauduin hiukan en muista edes mitä varten. Oliskohan ollut pikkujoulut.
4. Valmistauduttiin aika vaatimattomasti jouluun. Olkkarissa ja keittiössä meillä sentään oli jouluvalot!

5. Leivottiin ja koristeltiin joulua varten Janin kanssa myös pipareita.
6. Joulupäivänä oltiin viettämässä joulua mun isovanhempien luona. Mummi oli leiponut jouluhalon. Oli kuulemma hyvää, eikä munkaan versiossa ollut valittamista! Ulkonäkö oli vain jouluhalossa kauniimpi.

7.&8. Itse jouluaattoa vietettiin meillä, mun äiti ja sisko tuli viettämään sitä myös meille. Ei otettu mitään stressiä ja joulupöydän ruoat pidettiin niissä lemppareissa, ei mitään ylimääräistä. Myös joulupöydän koristelu oli maltillista, meillä oli pieni pöytäongelma mahtumisen kanssa, mutta hyvin toimi olohuoneen pöytä ruokia varten.

9.&10. Ja jottei epäselväksi kävisi, me leivottiin siis paljon pipareita, moneen eri otteeseen! Taisin leipoa tänä jouluna neljästä eri taikinasta, jos töissä lasketut piparit otetaan huomioon. Ja vieläkin on pari rasiallista pipareita kaapissa odottamassa syöjäänsä.

11. Käytiin Janin kanssa lasillisilla, kun Erika ja Harri valtasivat pariksi tunniksi meidän kodin. On muuten taattu, että juuri sellasena iltana tekisi kaikista eniten mieli olla kotona, kun on luvannut lähteä pois alta!
12. Epäedustavan kuvan osoittama annos on kyllä ihan herkullinen! Käytiin siis Erikan ja Hannahin kanssa Chico´sissa. Mulle ruoan saaminen on aina taitolaji ja tää on toistaiseksi ainut, mitä uskallan tuolla pistää suuhuni.

13. Sain joululahjaksi toivomiani lahjakortteja stadiumiin ja kävin kotiuttamassa itselleni vihdoin sykemittarin! Vielä me ei olla mittarin kanssa ihan kavereita, mutta enköhän mä vähitellen opi ymmärtämään sen sielunelämää ja se ei jatkuvasti hukkaa mun sykettä (tai ilmoita leposykkeeksi 212 tai kovan rasituksen jälkeen 90).
14. Salilla on muutenkin tullut käytyä paljon, miten nyt aina olen mitenkään jaksanut ja ehtinyt. Kuva on marraskuulta(?) ja toivon kyllä, että tosta on tapahtunut edistystä. Ens viikolla varmaan mittaillaan taas kehonkoostumusta, apua.

15. Sonjalla oli tuparit ja jaksoin laittautuakin hiukan edes normaalista arkilookista. Mua ihan harmittaa, että päiväkodilla pitää olla tylsästi.
16. Tein hyvää kanasalaattia, nam!

17. Joskus ennen joulua tilasin Gossip Girlin kaikki tuotantokaudet, kun vihdoin löysin sen alesta! Ahkerasti olen niitä töllötellyt jakson tai pari, kun on ollut ylimääräistä aikaa tai on laiskottanut.
18. Meidän kisujen lemppariherkku on kyllä edelleen ehdottomasti maito. Ei herkkunapit vaan maito. Jääkaappia avatessa ollaan jo vastassa maitolautasella huulia lipoen, harmi, ettei me kyllä joka päivä kisuille maitoa tarjoilla.

19. ...silti yön pimeinä tunteina alakaapissa ollut herkkunappipussi sai kyytiä ja nappulat joutui parempiin suihin. Näitä kissoja on kyllä vaikea yllättää, nykyään meillä on kaikki kissan suuhun sopiva yläkaapeissa.
20. Kävin äidin kanssa kahvilla. Ainut mulle sopiva makea herkku tuolta oli kookospallo, joka kyllä meni äidin suihin, ihan liian makeaa mun makuun!

21. Otettiin yksi ilta rennosti ja suunnattiin läheiseen leffateatteriin katsomaan se uusin hobitti. Mun hiukset on supertylsät ja pitäisi keksiä niille jotakin. Mua niin houkuttelisi otsatukka, mutta tiedän ettei se pysy mulla hyvänä, kiitos vaan pyörteen otsassa!
22. Kissamokoma hengailee jatkuvasti meidän pyykkitelineessä, ihan ilman mitään omatunnontuskia.
Mitä teille kuuluu?
maanantai 2. joulukuuta 2013
se on jo joulukuu
Jes, hyvää joulukuuta jokaiselle! Ihan hullua ajatella, että enää 22 päivää jouluun.. Musta tuntuu, että oon kiireinen, mutta en sitten kuitenkaan niin kiireinen. Mutta sillon makaan rättipoikkiväsyneenä sohvan pohjalla kirja nenän edessä tai telkkaria töllöttäen. Eli ei ole ollut mitään, mistä tännekään kirjoittaa. Välillä mietin, että pitäisi kirjoittaa, mutta en tykkää pakkopullasta.

Välillä mulla pistää mieleen ajatus oman blogin pystyyn pistämisestä, vanhaa en kyllä enää elvyttäisi. Mutta sitten taas se tuntuu vaivalloiselta, ja tykkään tästäkin. Mitä te ootte mieltä, kummasta te tykkäsitte?

Jotkut pitkään blogia seuranneet saattaa muistaa (pyh), että mä en ole ollut mikään jouluihminen. Inhosin sitä suorastaan joskus. Mutta jo viime vuonna innostus alkoi nostaa päätään ja tää joulu alkaa olla jo menoa sitten. Oon ihan innoissani! Hamstrasin ikeasta ison kassillisen joulutavaraa, kun tämä on ensimmäinen joulu omassa kodissa, joten kaikki oli vielä ostettavana. Ja vieläkin meiltä puuttuu vaikka mitä, mutta voi olla, että ne jää sitten taas ensi jouluun.. Löytyykö täältä muita, jotka ei välitä/ennen välittänyt joulusta?
Palaillaan, nopeammin tällä kertaa!
tiistai 5. marraskuuta 2013
syksyä puhelimesta
Kaikista lupailuista huolimatta, on blogi jäänyt ihan hirvittävän vähälle huomiolle. Kamera on kulkenut mukana yhtä ahkerasti kuin vaikka jääkaappi - eli nököttänyt kiltisti kotona. Puhelin mulla on kuitenkin ollut matkassa, vaikka heikko kuvasaldo silläkin on. Silti mua voi seurata myös instagramissa @nihru mikäli tahtoo pysyä kärryillä myös silloin, kun blogi on syystä tai toisesta hiljainen. Oon vihdoin toipumassa yli kahden viikon flunssasta ja energiaa riittää superisti! Nyt kuitenkin puhelimen syövereistä kaivettuja kuvia.

1. Lenkillä löytyi ärsyttävän täydellinen kärpässieni.
2. Vanhoja luokkatovereita nähdessä tuli törmättyä Robiniin. Kehtaako tässä edes sanoa, että mä luulin sitä ensin katusoittajaksi, kunnes ihmetytti ihmismäärä...
3. Syksyyn on kuulunut paljon treeniä!
4. Sairastellessa tuli vietettyä siskon kanssa myös leijonakuningas -maraton. Samalla avattiin siskon rastat, huh mikä homma!

1. Luna kävi leikattavana, voi reppanaa. Onneksi kaikki sujui mutkien jälkeen hyvin ja paahtaa jo menemään ihan kuten ennenkin. Ikävöin kyllä sitä kainalossa kiehnääjää..
2. Jee lisää treeni-intoa ennen kuin flunssa painoi petiin pitkäksi aikaa.
3. Ostin itselleni täydellisen talvitakin. Missä pakkaset??
4. Jade kasvaa ihan silmissä, mokomäkin vauveli on jo lähes Lunan kokoinen.

1. & 2. Oltiin viikonloppuna halloween partyissä. Tilasin itselleni kroko-/dinopuvun, mutta päädyin hiirulaiseen ja Janista tuli dino. Hauskaa oli, vaikka Jani oli kipeenä ja munkin kurkku huusi hoosiannaa.
Pääsin tänän pt:n kanssa kurkkaamaan TRX treeniä ja vitsit mä innostuin! Oonkin kaivannut treeniin jotain uutta vaihtelua, ja tää on toistaiseksi juuri sitä. Odotan innolla, kun kiskotaan tolla koko treeni! Mua on ärsyttänyt salitauon aikana ilmaantunut löysä ja raskas fiilis, vaikka vaaka ei olekaan juurikaan mihinkään heilahtanut. Oon vaan kaivannut sitä treeniä ja kyllä eilisen ja tän päiväisten treenien jälkeen olo alkaa olla jo paljon parempi. Ei enää laiskottelua mulle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



