V: Kaikki alkaa varmaan olla jo täynnä tätä "terveellistä elämää", salitreeniä jnejnejne. En aio siitä välittää, silti haluan ihan oman itseni vuoksi tehdä tälle kropalle nyt oikeasti jotakin. Tästä huolimatta turha pelätä, että blogi hukkuisi vaan sellaisiin postauksiin, en aio niihin keskittyä ellei sitä jotenkin toivota.
Oikeastaan mun "matka" alkoi jo kesäkuun lopussa. Oon siitä lähtien treenannut aktiivisemmin ja käynyt tapaamassa personal traineriani jo kuudesti. Onhan se paino jo pudonnut jonkin verran ja olo on kieltämättä parempi, energisempi eikä niin, miten sen sanoisi, pöhöttynyt. Silti mussa riittää paljon työtä.
1.8. aloitan toisen pt pakettini, tällä kertaa kymmenen kerran tapaamisjakson. Nyt aion panostaa vielä 110% ensimmäistä jaksoa enemmän. Mun tavoitteet ei ole mitään raivonopeaa ja aionkin siinä mielessä olla itselleni armollinen. En aio haukkua itseäni maan rakoon, jos joku päivä tulee epäonnistuttua. Mutta mä aion jatkaa silti, ja aion saavuttaa mun tavoitteet.
Tällä hetkellä mun suurin murhe on varmaan ruokailut. Ja erityisesti niiden kamala epäsäännöllisyys. Vannon aina aloittavani aamupalojen syömisen, lounastakin olisi ihan hyvä varmaan työpäivisinkin syödä, ei aina vaan jotain leipää tai hedelmää. Olen ruokailun kanssa ihan avuton.
Treenien jälkeiset palautusjuomat, proteiinipatukat yms. tuntuu aina olevan maitoproteiinipohjaista. Soijaproteiinijauhetta kyllä löytyy, mutta eikö noita nopsempiakin vaihtoehtoja voisi olla olemassa? Saa vinkata!!
Outoa tai ei, tällä hetkellä musta tuntuu äärimmäisen vaikealta ottaa ne "ennen" valokuvat. Koska tiedän kyllä, että niihin on sitten myöhemmin kiva verrata. Mutta äh, en jotenkin tunne oloani mukavaksi muutenkaan, joten sellaisten ottaminen tuntuu kovin haasteelliselta. Vaikka tiedän, että itsellenihän ne on vaan jäämässä, koska tuskin koskaan niitä haluan esitellä missään.
Olen liian nainen kertoakseni tarkkaa painoa, mutta tällä hetkellä se on kuitenkin mulle itselleni liikaa. Ja ihan terveellisyyden puolella pystyn pudottamaan useita kiloja.
Sinäänsä tässä kaikessa hassua on se, etten pidä treenattua ja pientä kroppaa ainoana hyvännäköisenä vartalomallina. Iso tai pieni, tärkeintä on se, miten itse siinä kropassa viihtyy ja miten sen kantaa. Itsevarmuus vaan on niin kaunista. Ja sitä mä lähden tavoittelemaan.
Kuvat weheartit.